Matti Mörttinen & Lauri Nurmi: Antti Rinteen koko tarina. Into kustantamo.
Tämä teksti ” Antti Rinne – Koko tarian on lajissaan historiallien kirjatapaus” innostaa lukemaa.
Sen sijaan fb-sivuillaan liikkeemme työmyyrä-konkarin Manu Ihalaisen toisenlainen suorasukainen kehotus:
”Olen huomannut, että täällä käydään keskustelua pj. Antti Rinteen elämäkerrasta, Olen kirjan lukenut. Siinä on samalla auktorisoitu toimintakertomus Antin Pj kampanjan junttatoimista. Kertomus on rujo ja varmasti todenmukainen. Mitään uutta siinä ei ole meille läheltä asiaa seuranneille. Kun se PORUKKA on edelleen olemassa ja toimintakykyinen, toivon, että se tekee työtä nykyisen puoluejohdon ja puolueen hyväksi.
Itse täytän muutaman päivän päästä 82 vuotta ja olen vakavasti sairas. Näkymät eivät ole puoluekokouskauden mittaiset. Takana on pitkä ja hyvä elämä. 35 vuotta rakkaan puolueen päätoimisessa palveluksessa ja ja paljon muuta, Kirjaa ei kannata ostaa tämän päivityksen perusteella.”
Tartuin kuitenkin kirjaan ja kyllä se lukemisen väärtti on. Maunu Ihalainen sitä oikein määrittää kirjaa osiltaan – kun puhe on junttahommista – juroksi ja totuudenmukaiseksi. Siinä porukan toverit estottomasta kehuvat saavutuksiaan ja analysoivat tulosta lähes unohtaen kuningas gallupin ratkaisevan merkityksen Jutta Urpilaisen hävitessä Seinäjoella.
Yhteen yksityiskohtaan yhteisövero prosentin lasku ei ollut periaatteelliselta merkitystä niin paljon kuin oli varallisuusveron poistamisella, joka tehtiin TES.n pelastamiseksi Vanhasen I toimesta. Samalla asenteella mitattaessa ei nyky punamultakaan ruusuja kerää, verotus jatkaa Sipilän viitoittamalla tiellä.
Viime talven ratkaisevista tapahtumista – osin siksi, että Antti ei niitä itse ole seurannut, jää varsin valinnainen kuva. Se ei tee oikeutta puolueen väliaikaisen johdon tyylikkäälle solidaarisuudelle. Nimittäin Anttia lähellä olevat ay-taustaiset tahot olivat jo polkaisemassa tulevia puheenjohtaja-kampanjoita käyntiin. Varapuheenjohtajat, puolueneuvoston puheenjohtaja ja puoluesihteeri osoittivat poikkeuksellista harkinta ja venymiskykyä mottona Puolueen etu ensiksi. Kampanjastartin onnistuminen puheenjohtajan poissa ollessa oli ehkä vaalien niukan voiton tärkein yksittäinen tapahtuma.
Kirjan kirjoittajien hieno oivallus oli kuvata aikakausia vertailevien datatietojen välityksellä. Se loi syvyyttä ja parantaa ymmärtämään aikakausien eroja sekä vallinneita olosuhteita.
Henkilökohtaien avautuminen on kirjan vaikuttavinta osaa. Kyllä niistä muodostaa Antin julkisuuskuvaa paljon monipuolisempi kuva, ehkä henkilökohtaisissa tapaamisissa niistä on voinut saada vihiä, josta julkikuvaan ei ole paljokaan välittynyt.
Antin poliittinen linjaa on yritetty määrittää vasemmisto-liberaaliksi. Se kai tarkoitti, ei-lipposlainen, ei-tuomiojalainen, mutta ei mikään kolmannen linjan edustaja. Kaiketi pragmaattista edunvalvontaa ja inhimillistä liberaalisuutta.
Kirja loppuu Eetu Salinen ja Akseli Koskelan keskustelun referoinnin jälkeen Antti lopettaa johtopäätökseen:
”Akselin sanat ovat aina ajankohtaiset. Ellei hän äänestä sosialidemokraatteja, porvarit ottaisivat häneltä torpan takaisin.”
En ryhdy viisastelemaan, enkä väitä etteikö voi joskus noinkin vois käydä. uUseimmiten, kuten Suomen historiasta tiedämme jakannatuksestamme voimme päätellä; poliittinen muisti on lyhyt ja kiitollisuutta tuntematon.
