Tilanne on ollut eilisen päivän samoissa asemissa. Ja nyt Joe Biden näyttää uskovan voittoon. Ja FT uutisoi näin:
Joe Biden sanoi torstaina, ettei ollut epäilystäkään siitä, että hänet valitaan Yhdysvaltain 46. presidentiksi, kun taas Donald Trump väitti ilman todisteita siitä, että demokraatit yrittivät ”varastaa” vaaleja laskemalla laittomia ääniä.
Kilpailevat lausunnot olivat vielä selvin merkki siitä, että herra Biden oli Valkoisen talon kaappaamisen partaalla lähentyessään voittoon tarvittavia 270 ääntä.
Herra Bidenin luottamus tuli, kun Trumpin johto väheni kahdessa tärkeässä taistelukentässä, Pennsylvaniassa ja Georgiassa, kun ääntä laskettiin, ja enemmistön lukemattomista äänestyslipuista odotettiin suosivan demokraattia.
Pennsylvaniassa herra Trump johti hieman yli 40 000 ääntä ja 94 prosenttia äänistä laskettiin, kun taas hänen johtoasemansa Georgiassa oli kaventunut alle 2 000 ääneen. Kummassakin swing-osavaltiossa laskemattomat äänet olivat pääasiassa postituslippuja demokraattisilta alueilta, jotka on toistaiseksi annettu suhteettomasti herra Bidenille.
Ulkopuolisen uskoa Bidenin voittoon vahvistaa se, että osakemarkkinoilla on ymmärrystä todennäköistä voittajaa kohtaan. Rahalla on notkeat niskat. Välttämättömyydestä pitää tehdä hyve.
Ja jo on aikakin, että myös työeläkeyhtiötkin muistavat yhteiskunnallisen roolinsa.
Suomessakin huomaan privaattikeskusteluissa, että ei-julkinen, mutta salattu toive tai paremminkin usko on sijoituksia harrastavilla suomalaisillakin Trumpin siunauksellisuudesta.
Pikkusuomalaisista on tullut kvartaali-ihmisiä. Se on sääli. Kun esimerkiksi puhutaan Nesteen työpaikkojen tärkeydestä Naantalille, niin vähintään rivien välistä sanotaan, mutta osakekurssit !
Ennen ihmeteltiin kommunistien pärjäämistä ay-vaaleissa vaatimalla perusteettomasti aina kaksinkertaisia palkan korotuksia demarien esityksiin nähden. Selitys oli, että vain tilipussi on todellista.
Nyt samat duunarit jenkeissä ja ikävä kyllä Suomessakin tuijottavat enemmän osakekursseja kuin yhteiskunnallisia palvelujen sujuvuutta. Solidaarisuus, silloin kun sitä itse tarvitaan ja ympäristö, silloin kun oma takapihaa uhataan, ovat tärkeitä. Muutoin ne ovat haihattelua. Valinnan perusteeteet ovat liian usein hyvin lyhytnäköiset.
Ja kaiken tämän jälkeen ihmetellään vaalituloksia ja yllättyvät itsekin, että vaikuttihan se ääneni.