BKT ja Velka

Yritän
seurat keskustelua / väittelyä leikkauslinjan eduista ja haitoista. Kun en ole
mikään taloustieteen tuntija ja kun kuitenkin luulen omaavani jonkinlaisen
käsityksen mm:sssa siitä, mitä voidaan eksaktisti esittää , niin en ole voinut
olla hämmästelemättä  tilastoaineiston
perusteella tehtyjen johtopäätösten ristiriitaisuudesta. 

Tämän päivän
FT:ssä  kirjoittavat Robert Pollin and Michael Ash perustellun kriittisesti
Harvardin ekonomistitien Carmen Reinhart and Kenneth Rogoff tutkimuksesta ” Kasvu velkaantumisen aikana” (Growth in
a Time of Debt) .
Mainitussa tutkimuksessa väitetään, että tilastoaineiston perusteella kasvu
tyrehtyy vaiheessa, kun julkinen velka nousee yli 90 prosenttiin
kasantuotteesta. Tätä tulosta ovat lainanneet republikaaninen kongressiedustaja
Paul Ryan brittien
konservatiivihallituksen valtionvarainministeri 
George Osborne.

Pollin ja Ash väittävät tutkimuksen tilastoaineiston tulleen
väärinkäytetyksi. Oikein tulkittuna näitä väitteitä ei voi pitää perusteltuna.
Heidänkin todistelut tuntuvat oikeilta, erityisesti se, että viimeisen
finanssikriisin aikana velkaantumalla tuettiin kasvua ja lievennettiin
työttömyyttä.

Tätä samaa väittelyä  on
värikkäästi  käyty, kuten hyvin
muistamme, esimerkiksi Paul Krugmanin
ja Olli Rehnin välillä.
Mauno Koivistoilla oli tapana väittää, että talouspolitiikka on aina väärä
joltakin kannalta katsottuna.

Henkilökohtaisesti ihmettelen 
yhtä peruskysymystä tutkimuksissa ja niistä vedetyistä johtopäätöksistä:
kuinka relevanttia voidaan pitää kansantaloustilastojen todistusaineistoa.
Esimerkiksi kasvun ja velkasuhteen keskinäisen riippuvuuden löytämine voi tapahtua
muodollisesti, mutta siinä on taatusti vaikuttavina tekijöinä niin monet
muuttuvat tekijät kuten aika ja politiikkafunktiot ja maailman muutos
kokonaisuudessaan. Kriitikotkin muistuttivat korkotason vaikutuksesta viime
kriisin aikana ja tietenkin sellainenkin tekijä kuin yhteisvaluutta euro ja
kehittyvien talouksien merkitys ym. ovat varmasti vaikuttavia tekijöitä. Ja
niinpä yksinkertainen seuraaja sanookin, että tutkimustuloksen pohjalta ei voi
linjaa valita sen paremmin kuin oman päättelyn tai toiveen kautta.

Kirjoitin tuon alun 18.4. ja samasta aiheesta sain lukea aamun Hesarissa:

• Anna
  Karismo HS Ekonomistikin
  erehtyy
• Vää­rin Ex­ce­liin
  syö­te­tyt lu­vut, epä­sel­vin pe­rus­tein va­li­koi­dut muut­tu­jat, eri­koi­ses­ti
  pai­no­te­tut ti­las­tot. Pe­rus­tuu­ko eu­ro­mais­sa vii­me ajat nou­da­tet­tu
  tiuk­ka ta­lous­ku­ri­po­li­tiik­ka kui­ten­kin vää­rään tut­ki­mus­tie­toon?
  Ky­sy­mys­tä on poh­dit­tu kiih­keäs­ti täl­lä vii­kol­la aka­tee­mi­sis­sa pii­reis­sä
  ja päät­tä­jien esi­kun­nis­sa. Tiis­tai­na kä­vi il­mi, et­tä Har­var­din yli­opis­ton
  toh­to­ritKenneth Rogoff ja Carmen Reinhart ovat
  teh­neet vir­hei­tä tut­kies­saan suu­ren val­tion­ve­lan ja ta­lous­kas­vun yh­teyt­tä
  kuu­lui­sas­sa tut­ki­muk­ses­saan. He ovat myön­tä­neet Ex­cel-vir­heen.
  Kiu­sal­li­sek­si Har­var­din aka­tee­mik­ko­jen säh­läyk­sen te­kee se, et­tä
  hei­dän tut­ki­muk­sen­sa on ol­lut eu­ro­päät­tä­jien pää­lu­ke­mis­toa vel­ka­krii­si­pää­tök­siä
  teh­täes­sä.
• ”Va­ka­vas­ti otet­ta­van aka­tee­mi­sen tut­ki­muk­sen poh­jal­ta
  on laa­jas­ti tun­net­tua, et­tä kun jul­ki­nen vel­ka nou­see yli 90 pro­sen­tin,
  sil­lä on kiel­tei­nen vai­ku­tus ta­lou­den dy­na­miik­kaan, mis­tä seu­raa
  usean vuo­den heik­ko kas­vu”, kir­joit­ti ta­lous­ko­mis­saa­ri Olli Rehn EU-mai­den
  val­tio­va­rain­mi­nis­te­reil­le hel­mi­kuus­sa. Rehn jat­koi päät­te­le­mäl­lä,
  et­tä Eu­roo­pas­sa pi­tää siis nou­dat­taa tiuk­kaa ta­lous­ku­ria ja kar­sia
  jul­ki­sia me­no­ja.
  Mo­ni eko­no­mis­ti, muun muas­sa No­bel-pal­kit­tu Paul Krugman, ar­vos­te­li
  tiuk­kaa lin­jaa. Päät­tä­jät, myös Rehn, tyr­mä­si­vät kri­tii­kin.
  Oli ku­ka hy­vän­sä
  oi­keas­sa, po­lii­tik­ko­jen soi­si op­pi­van ta­lous­tie­tei­li­jöi­den tä­män­ker­tai­ses­ta
  väit­te­lys­tä, et­tä jo­pa huip­pu­tut­ki­joi­den on erit­täin vai­kea osoit­taa
  ve­den­pi­tä­väs­ti val­tion ve­lan, ta­lous­kas­vun ja jul­kis­ten me­no­jen
  su­pis­ta­mi­sen yh­teyk­siä. Sik­si myös so­ra­ää­niä tu­li­si kuul­la tar­kal­la
  kor­val­la.

Siinä se: Aikoinaan kun keskustelimme puoleen sisällä euroon liittymisestä,
vaadittiin vasemmistosiiveltä, ettei hyväksytä tiukkuja
stabiliteetti-vaatimuksia, koska ne rajoittavat kansallisen politiikan
valinnanvapautta.
Edustin tuolloin näkemystä, että julkisen sektorin olisi oman
vaikutusvaltaisuuden säilyttämiseksi syytä olla vähemmän velassa. Eli velkaan
pitää suhtautua myös siltä kannalta, että kenelle sitä kautta tosiasiallinen
valta siirtyy. Euroalueella tiedämme seuraukset. Ei suinkaan Bryssel vaan
markkinat ne ovat jotka määräävät.

Ps. Tämä asiakokonaisuus on alkanut kiinnostaa ja Yle teki jutun 23.4.2013 asian keksineen opiskelijasta. Kommenttina Ylen juttu.