”Demokratia ja vapaudet eivät ole sama asia”, kirjoittaa Gideon
Rachman FT:ssä Egyptin tapauksiin viitaten.
Huonoon lopputulokseen näytetään päädyttävän, kun liberaalit tekevät
vallankaappauksen. Ihmisiä ammutaan kaduilla.
Egyptissä Muslimiveljeskunta otti käyttöön Jumalan antamat
lait eikä äänestäjien. Se on enemmistödiktatuuria, joka sotkee jalkoihinsa
oikeudenkäytön ja sananvapauden. Egyptiläisistä 40 prosenttia on
lukutaidottomia ja siksi heidän maaseudun asukkaiden äänien saaminen on ”helppoa”.
Gideon Rachman muistelee brittien kehitystä ja kertoo jonkun konservatiiviedustajan
vaatineen kouluja, meidän hallitsijoiden sivistämiseksi. Siellä äänioikeus tuli
muiden vapauksien jälkeen.
Meillähän kävi taas päinvastoin. Ääni- ja vaalioikeus tulivat varhaisessa vaiheessa
ja monien arvion mukaan me olisimme ehkä välttyneet kansalaissodalta, jos
kunnallinen äänioikeus olisi ollut käytössä.
Kansan sivistyksen taso ja harva asutus ovat voineet olla tekijöitä, jotka ovat
tehneet mahdolliseksi kehityksen, vaikkakaan ei ilman kärsimyksiä meilläkään.
Suhteellinen vaalijärjestelmä on turvallisempi, kuin enemmistövaali. Ainakin
meidän olosuhteissa on ollut eduksi, että kaikki istuvat saman pöydän ympärillä
siitä huolimatta, että siihen liittyy tiettyä tehottomuutta. Tässä nyt taas
viittaan kunnalliseen järjestelmään, jota ei pitäisi muuttaa pormestarivetoiseksi.
Tämä oli tähän yhteyteen vähän kaukaa haettu, mutta mielen tullut tuosta
enemmistödiktatuurista.
Gideon Rachman muistaa mainita, että demokratia ja
ihmisoikeudet ovat ristiriidassa muuallakin kuin islamilaisissa maissa.
Esimerkiksi Venäjällä hänen mielestään valitsee sama dilemma.” Kerran valtaan
päässyt populisti autoritäärisin ajatuksin kuten Vladimir Putin Venäjällä voi
sotke jalkoihin kaupunkilaisen keskiluokan oikeuksia vedoton todellisen kansa
eli maalaisten tukeen”
”Kiinassa keksiluokka nousee ja monet ovat ennustaneet heidän vaativan
demokratiaa. Useat varakkaat kiinalaiset itse pelkäävät, että maalaisten
äänioikeus voi johtaa kaaokseen.”
Sellaista tilannetta ei mielellään vaurastuneet halua ja voi olla taas kerran
niin, että talous, tällä kerralla henkilökohtainen etu on määräävä eli vapauden
riistoa siedetään, kunhan talouden avulla voi saada vapauksia.
Suomessahan on kirjoitettu kirja paljon mainostettu vähiten
luettu bestseller Björn Wahlroosin markkinat ja demokratia, jonka lähtökohta on
tosin kaikki kansalaisoikeudet kaikille, mutta taloudellisista asioista päättäminen
kuuluu vain omistajille siitä yksinkertaisesta syystä, että he tietävät:
”Kuten tavallista,
olemme olleet oikeassa. Näin aloitti finanssikonserni Sammon hallituksen
puheenjohtaja Björn Wahlroos puheensa yhtiön pääomamarkkinapäivässä Lontoossa
toukokuussa.” Otsikko Taloussanomissa kertoo syyn.
Oikeassa oleminen on
vaarallista sittenkin, kuten tiedämme. Viisaus voi tulla tiedosta, taidosta tai
sitten uskosta. Usko omiin kykyihin ja niiden mukaisen oikeutukseen on vaarallinen
tauti sekin. On jotenkin siedettävää, että meidän järjestelmässämme on näitä
yliviisaita ja niillä voi olla jopa liikaakin valtaa kuten Wahlroosin tällä
hetkellä on. Tärkeintä on, että se ei
ole pysyvää, vaan, että sitä kontrolloidaan ja että se voidaan ottaa pois ja
vielä tärkeämpää on, ettei sitä saa käyttää väärin ja toisia alistaen. Ja sitä
pitäisi uskaltaa myös arvostella. Tässä suhteessa on tainnut käydä jo niin,
että tämä ulottuvuus on rajoittunut itsesensuurin vuoksi.
Pienempi tekijä areena
omistaja Jokeripomo Hjallis Harkimo kuluu demokratian tarkoituksenmukaisiin käyttäjiin. Hyvien suhteiden – siellä
on varmaan poliittisiakin yhteyksiä – hän onnistui myymään areenansa ja liittämään
Suomen Venäjän verkostoon. Se oli hänen markkinaehtoinen oikeutensa eikä se
muille kuulu, oli hänen kommenttinsa.
Näitä pitää saada lisää
ja ehkäpä jonkun silmät aukeavat huomaamaan, että ei ehkä ihan kaikkea pidä
antaa Nallen ja Hjalliksen päätettäväksi. Demokratia sellainen yksinkertaisten
kansalaisten käyttämä on välttämätöntä ja sitä on siedettävä, jottei
mahdottomuuksiin mennä.
