Martin Wolf kysyy: Kenen pitäisi seurata Mario Draghia Euroopan keskuspankin pääjohtajana?
Tämä on tärkein päätös, jonka Euroopan hallitukset tekevät tänä vuonna. Se on tärkeämpää kuin se, miten he käsittelevät idioottista UK: ta. Se on tärkeämpää kuin Donald Trumpin käsitteleminen. Se on tärkeämpää kuin kuka on komission tai neuvoston puheenjohtaja. EKP: n seuraava presidentti tulee päättämään, onko hänen kautnsa jälkeen vuonna 2027 euroalue olemassa ja ehkä hän ratkaisee koko EU: n, olemassaolon. Marion Draghin aika on ollut tosi tärkeä. Hänen seuraajansa kausi voi olla samanlainen.
Martin Wolf yllytti Marion Draghi jo vuonna 2011 muistuttamalla, että onni suosii rohkeaa.
Marion Draghi teki oikeat asiat, ennen kaikkea heinäkuussa 2012 pidetyssä juhlallisessa puheessaan , että ”EKP on valmis toimimaan toimeksiannon mukaisesti, jotta euro säilyisi”. Elokuussa 2012 EKP julkisti Outright Monetary Transactions -ohjelman, jonka tarkoituksena oli ostaa hädänalaisten hallitusten velkakirjoja . Sitten EKP seurasi tammikuussa 2015 muita keskuspankkeja aloittamalla määrällisen keventämisen . Kohtuullisilla standardeilla inflaatio ei ole saavuttanut EKP: n tavoitetta ”alle, mutta lähes 2 prosentia ”. Muilta osin EKP: n toimet olivat onnistuneita. Pankkien kuoleman kierre pysähtyi. Euroalueen talous kulki vuonna 2013 ja seurasi suurelta osin Yhdysvaltojen markkinoita, koska tuotot normalisoituivat ja luottamus palautui.
Euroalueen elpyminen kriisistä, ehkä jopa sen selviytymisestä, on enemmän ansioita EKP: lle kuin mikään muulla toimielimellä. Tällä ei vähätellä hallitusten roolia uusien instituutioiden perustamisessa ja,mutta paineiden tullessa tukeudutaan kuitenkin EKP:n apuun. EKP on ainut euroalueen laajuinen laitos, jossa oli tarvittava tulivoimaa. Tämä totuus säilyy myös tulevaisuudessa, kun otetaan huomioon euroalueen kestävä epävakaus, jolle on ominaista kansalliset – eikä alueelliset – politiikat, heikot pankit, riittämättömät finanssipoliittiset turvaverkot ja pysyvästi erilaiset taloudet.
martin Wolf selittää, että Saksa on ollut suurin hyötyjä euroalueesta. Sen ylijäämäinen ja suuren säästäväisyyden politiikka olisi voinut ajautua Japanin tielle, joka olisi aiheuttanut Saksalle suuria ongelmia, mutta nyt euroalueen osana se ei ole joutunut kokemaan vahvaa omaa valutta eikä sen aiheuttamaa deflaatiota.
Martin Wolf toivoo, että Weidman olis isanout tämän uudestaan ja uudestaan ja että hän todistaisi, että hän ei pääjohtajana olisi ortodoksi saksalaispankkiiri. Näitä todisteita ei ole nähty.
Minkälainen Weidmann olisi pääjohtajana ? Vain hän tietää. Ennen muuta tämä pääjohtajan valintapäätös ei saa olla hallitusten välisen lehmänkaupan osamaksuna. Sen sijaan on kysyttävä aikooko seuraava pääjohtaja tehdä työtä, kuten Marion Draghin tyyliin. Kaikki muu on turhaa melua.
Suomalaiset jännittävät meidän omien ehdokkaiden Erkki Liikasen ja Olli Rehnin puolesta. Mutta tiedämmekö me ja tietävätkö ehdokkaat, mikä heidän linjansa tulisi olemaan?
Wolfia mukaillen se, että pääjohtaja on suomalaine on toisarvoista verrattuna siihen, mitä hän tekee. Itsekkäästi Suomen kannalta ajatelle taitaisi olla Suomelle paras ratkaisu, että löytyisi saksalainen Draghin linjalla oleva pääjohtaja. Huonompi ratkaisu olisi, että pääjohtajaksi tulisi Saksan tukema minkä tahansa maalainen saksalaisortodoksi.
