Esko Antti Niskanen (s. 14. syyskuuta 1928 Nivala) on entinen Valtion talouden tarkastusviraston
pääjohtaja ja sosiaalidemokraattinen kansanedustaja ja ministeri.
- Niskasen vanhemmat olivat pienviljelijä Antti Niskanen ja opettaja Iida
Johanna Lysti. Hän pääsi ylioppilaaksi 1947 ja suoritti farmaseutin
tutkinnon 1951 ja hum. tieteiden kandidaatin tutkinnon 1960. Niskanen
työskenteli farmaseuttina apteekeissa 1951–1956 ja lääketeollisuudessa
1956–1959. Hän oli Turun sos.dem. kunnallisjärjestön sihteerinä 1959–1965, Turun
Päivälehden II päätoimittajana 1965–1966 ja Valtiontalouden tarkastusviraston
pääjohtajana vuodesta 1975 alkaen. - Niskanen oli SDP:n kansanedustajana 1966–1975 edustaen Turun läänin
eteläistä vaalipiiriä. Hän toimi II valtionvarainministerinä Sorsan I
hallituksessa 1972–1975. Niskanen oli presidentin valitsijamies vuoden 1968
presidentinvaaleissa. Kunnallispolitiikassa hän on ollut Luumäen
kunnanvaltuuston jäsenenä ja Turun kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen
jäsenenä. Niskanen oli Julkishallinnon ylimpien tarkastajien maailmanliiton
hallituksen (INTOSAIN) jäsenenä 1987–1991. Lisäksi hän toimi neljän hallituksen
ajan silloisen suurimman eduskuntaryhmän, eli SDP:n puheenjohtajana.
Helsingissä hän toimi Vanhojen Tovereiden puheenjohtajana vuosia ja oli
aktiivinen osallistuja eläkepäivinään. Wikipedia
Esko Niskanen oli teiniaikojeni idoli. Hän oli julistaja. Turun teinien yhteiskunnallisessa kerhossa hän
valloitti puoluekannasta riippumatta kuulijat osaamisellaan ja mielenkiintoisilla näkemyksillään. Kaulus
Köyhäsenä hänen terävät pakinat olivat luetuinta antia Turun Päivälehdessä.
Vuoden 1966 suuren vaalivoiton paikallisena tekijänä hänen roolinsa oli merkittävä. Hän edusti itsellistä sosialidemokratiaa ja oli vahvassa oppositiossa porvarihallitusta vastaan.
Esko oli reaalipoltiikko ja hän oli rohkeasti ja vastoin anti kekkoslaisen turkulaisen puolueväennäkemystä ensimmäisten joukossa kannattamassa Urho Kekkosen uudelleen valintaa vuoden 1968 vaaleissa. Muistan elävästä asiasta käydyn keskustelun Turun Työväentalo kolmosen käytävälle käydyn keskustelun, jossa en yhtään ymmärtänyt hänen kääntymystään. Mutta Helsinki oli opettanut.
Esko Niskasella oli Rafael Paasion kanssa samasta vaalipiiristä ja arvelen sen
olleen esteenä etukäteen melko varmalta näyttäneelle puoluesihteerin uralle.
Turun puoluekokouksessa 1969 Kalevi Sorsa yllättäen nimitettiin
puoluesihteeriksi.
Esko Niskasta arvostettiin laajasti ja niinpä hän johti pitkään eduskuntaryhmää
ennen kuin tuli toiseksi valtionvarainministeriksi. Siinä tehtävässä hän joutui
valmistelemaan mm:ssa EEC vapaakauppasopimuksen suojalakeja. Niitä hän selosti puolueneuvostolle
ja siinnä yhteydessä käytin puheenvuoron, josta hän totesi että ”hyvä puhe, vaikka en
minä sitä ymmärtänytkään”. Hän oli oikeassa, vaikka en puheeni sisältöä enää
muistakaan.
Paikallista puolueväkeä eikä puoluetoimitsijoita Esko ei koskaan unohtanut. Hän kertoi, miten palkkarahojen puutuessa kassasta jaettiin työn tekijöille tarpeen mukaisesti leipärahaa silloin kun se vaikeinta ollut on.
Mutta oli tosiakin hetkiä: Legendaarinen on hänen Turun kunnallisjärjestön väelle järjestämä Kruunusalin tarjoilu ministerin etuoikeutena silloin olleiden vahvojen virvokkeiden avulla. Jälkeenpäin tilaisuudesta oli monenmoisia tarinoita: Muisti ja muisto ovat eri asioita, kertoi järjestelyvastaava Terho Lehto jälkeenpäin.
Asialinjalla toimiva Eskolle joutui hakemaan äänensä kentältä. Kansanedustajaksi pääseminen oli kovan työn takana.
Ja suurperheellisenä se oli raskasta
puuhaa ja siksi hän suostuikin lähtemään virkauralle Valtion talouden
tarkastusviraston pääjohtajaksi.
Siinä tehtävässä hän sosialidemokraattina joutui lehdistön riepottelemaksi. Kärsimänsä ilmiselvät vääryydet hän otti
raskaasti sairastuen vakavasti.Kohtaloonsa syypäiksi kokemiaan ”laatujournalisteja”
kuvaillessaan hänen monipuolinen sanavarastonsa tuli tuttaville tutuksi.
Aatteestaan, kansainvaltaisesta sosialidemokratiasta Esko ei antanut periksi. Voimallisesti hän tarttui kynään, kun
siltä tuntui ja Vanhojen Tovereiden puheenjohtajan hän nautti elämänsä
viimeisinä vuosina helsinkiläisten tovereiden luottamusta.
Henkilökohtaisesti tunnen kiitollisuutta Eskon opetuksista ja tuen ilmaisuista. Ne ovat olleet suuresta
avusta. ”Verotus on tämän päivän sosialismia”, oli Eskon tiivistys Naantalin
vanhan Työväentalon vinttihuoneessa silloin kun muodissa oli järjestelmän
radikaali muuttaminen.
Luopuminen ja lopettaminen ovat vaikeita asioita. Pauli Burmanin runon säkeet tehköön
sen ja siirtäköön kiitolliset ajatuksemme kaukaisuuteen muistellessamme edesmennyttä Eskoa.
- Etsimme avoimia ovia,
avoimia sydämiä
ja lupaamme
ehkä hieman juhlallisesti tärkeillen:
emme koskaan aio istua
elämän rakastamisen aurinkoon selin.
