Ensimmäisessä huippukokouksessaan Brysselissä ollut pääministeri Antti Rinne arvioi, että ratkaisu huippunimityksiin on mahdollista saavuttaa kesäkuun viimeisenä päivänä järjestettävässä huippukokouksessa. Hän myös arvioi, että kärkiehdokkaiden lisäksi esille tulee muita nimiä.
”Onhan tämä vähän outo tilanne, kun kaksi isointa ryhmää [keskustaoikeiston EPP ja Euroopan sosiaalidemokraatit] eivät olekaan niin vahvoja, että pystyisivät löytämään keskenään sovun.”
NIMITYKSISTÄ tärkein on Euroopan komission puheenjohtaja. Lisäksi nimityspakettiin kuuluvat Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, EU:n ulkopoliittisen edustajan, Euroopan parlamentin puhemiehen ja Euroopan keskuspankin pääjohtajan valinnat.
Jäsenmaat ovat erimielisiä johtajien valintatavasta. Niin kutsutussa kärkiehdokaskisassa parlamentin eri puolueryhmät asettivat ehdokkaita komission johtajaksi. Euroopan parlamentti kannattaa kärkiehdokasjärjestelyä, mutta jäsenmaiden johtajat eivät halua tähän sitoutua.
Suomi ei ole ottanut kantaa kärkiehdokkaisiin eikä kärkiehdokasasetteluun. Rinne kannattaa oman puolueensa, Euroopan sosialistien ja demokraattien kärkiehdokasta Frans Timmermansia komission puheenjohtajaksi.
Tällaista EU on. Ei siellä kunnioiteta edes Suomen juhannusta. Hs 21.6.2019
Muistamme kun aikanaan Presidentti Martti Ahtisaari tätä kauhisteli, kun kokous pidettiin juhannusaattona.
Euroopassa ei juhannuksella ole suomalaista hohtoa ja tietenkin aina tahtoo olla niin, että viime hetkiin ratkaisut menevät: Hermopeliä ja katsotaan kenen kantti kestää. Ja sitten on vielä epäviralliset ja kahdenkeskeiset välipuheet. Ja politiikkakin sekoittuu asioihin.
Spitzenkandidat-idea on parlamentin ja siksi kyse on myös jäsenmaiden eli neuvoston, jota myös huippukokoukseksesi kutsutaan, välisestä instituutioiden kampailusta. Tällä kerralla tähän sotkeutuu sekin, että parlamentissa on populisteilla yhtenäisempi kanta, joten asian jättäminen parlamentin ratkaistavaksi ei innosta ei ainakaan Ranskaa. Saksalle se voisi olla mahdollisuus, mutta ei ongelmaton … AfD. Joten vielä puhuvat Macron ja Merkelkin kahden kesken ennen kuin ratkaisuja on odotettavissa. S&D Timmermans voisi olla kompromissi, jos täältä kauempaa katsoo: Tulle läheltä Saksaa, muttei ei ole saksalainen eikä ole mahdoton. Mutta se tietäsi helposti saksalaista EKP:N pääjohtajaa. Ja se on sitten taas suuri asia, ehkäpä merkittävin valinta.
Suomi on tähän asti ollut vahvasti tukenut neuvoston asemaa nimitysasiassa. Demarit taisivat antaa aikaisemmin enemmän arvoa parlamentille.
Miten on nyt, kun on näin, että meillä on demari pääministeri?
Taitaa olla niin, että tilanteet muuttavat linjoja; kärkiehdokkaalla on eduskunnassa tukea ja että Euroopan Parlamentin merkitystä korostetaan nyt Kokoomuksen ja Persujen toimesta.
