Gideon Rachman tuntee kansainvälisen politiikan autoritääristen voimamiesten taustat ja osaa arvioida, mitä heidän toiveensa ja tavoitteensa ovat.
-Vladimir Putin oli Itä-Saksassa ja työskenteli KGB:ssä, kun Berliinin muuri kaatui. Vuonna 2000 julkaistussa muistelmissaan First Person Putin muistelee pyytäneensä läheistä puna-armeijan yksikköä suojelemaan KGB:n päämajaa Dresdenissä. Hänen saamansa vastaus järkytti häntä: ”Emme voi tehdä mitään ilman Moskovan käskyjä. Ja Moskova on hiljaa.” Putin sanoi myöhemmin: ”Minulle tuli silloin sellainen tunne, että maata ei enää ollut olemassa. Että se oli kadonnut.” –
Näin hän kolumnissaan kirjoitti lähtökohdista, joiden hän arvelee vaikuttaneen Putinin toiveisiin, että USA:ssa tapahtuisi vaalien jälkeen samoin kuin Neuvostoliiton- johdolle – hetkellinen herpaantuminen.
Sen seurauksena Putin voisi jatkaa Ukraina erikoisoperaatiota Euroopassa.
Mutta maa ja mallit eikä ajankohdat ole samat ja siksi kolumni päättyy:
Amerikan liittoutumajärjestelmä Euroopassa – toisin kuin neuvostoblokki vuonna 1989 – perustuu suostumukseen. Politologi Geir Lundestadin sanoin se on ”kutsuttu imperiumi”. Puolalaiset ja tšekit kaipasivat Neuvostoliiton joukkojen vetäytyvän vuonna 1989, mutta EU-maat olisivat järkyttyneitä, jos amerikkalaiset joukot vetäytyisivät tänään.
Paljon on muuttunut vuodesta 1989 Moskovassa, Washingtonissa, Berliinissä ja Varsovassa. Mutta yksi asia, joka pysyy muuttumattomana, on eurooppalaisten päättäväisyys vastustaa Venäjän ylivaltaa. EU-maat ovat tuskallisen tietoisia siitä, kuinka riippuvaisia ne ovat tulleet Yhdysvaltain sotilaallisesta voimasta. Mutta ne ovat päättäneet tehdä asialle jotain. On mahdollista, että Washington vaikenee ensi vuonna. Mutta se ei tarkoita, että Moskova voisi kääntää Euroopan kelloa takaisin vuoteen 1988. gideon.rachman@ft.com
