Pari vuotta sitten yhtiömme monivuotinen juhannusvieras laihialaisten naapureittemme Ellan ja Antin kaveri Seppo Hämäläinen ylätti hienolla kirjalla, jota sen yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi esiteltiin tälläkin sivulla.
Lopetin jutun:
”Tarina on kertomus kansallisen heräämisen lähtökohdista – ilman suurien mestareiden teoksia. Herääminen on opetuksen ja oppimisen ja ymmärtämisen seurausta. Ja siihen liittyy tällä hetkellä aika ajoin unohdetun oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon merkityksen korostaminen. Kansallinen herääminen on koko kansan valistuneisuutta.
Toivottavasti tarina jatkuu, sillä Seppo Hämäläisellä on sanottavaa: Sisällön hän tuo tyylillä nautittavaksi.”
Ja tarina on jatkunut Huutolaispoika Matin pojan Fredrikin tarinana.
Metodi on sama kuin ykkösosassa. Tarina kietoutuu historiallisiin tapahtumiin ja tosiperheeseen. Tarinalla on sidottu tapahtumia ja annettu niille paikallisväriä. Fredrikin rinnalla kulkee Laihian suurmies Santeri Alkio, kirjailija, kansansivistymien, maalaisliiton perustaja ja kansanedustaja. Alkiolaisuuteen vedotaan tänäkin päivänä Keskustapuolueen linjakamppailujen yhteydessä.
Itse haluan muistaa, nyt kun aihe on ajankohtainen Alkion miehenä, joka heti I maailmansodan jälkeen puhui yhtenäisestä Euroopasta -liittovaltiotyyppisestä, jolla olisi yhteinen raha. Miettikää tätä Keskustan perunantaimien istuttajat.
Kirjan mielenkiinto omasta näkövinkkelistäni on kuvauksen käytännöllinen lähestymistapa suuriin tapahtumiin:
Sisällisota on Sepon tekstissä Vapausota, vaikka hän sitä Työväenyhdistyksen jäsenen Fredrikin välityksellä kuvaa.
Olen sisällisota, kansalaissota, kapina ja vapaussota aihetta lähestynyt monelta kantilta: Ensinnäkin punakaartilaisen poikana, sitten koulun oppien ja Väinö Linnan romaanien välityksellä ja myöhemmin lukemalla paljon aiheesta tieto- ja kaunokirjallisuudesta. Sota näytti kovin erilaiselta eri suunnissa.
Enkä muita näkökulmia sen kummemmin erittele, kun totean, että Pohjanmaalla on hyvinkin voinut paino olla Vapaussodalla johtuen siitä, että venäläisen sotaväen karkotus oli varsinainen näkyvä toimenpide. Fredrik työväenyhdistyksen jäsenenä on lähellä ajautumista valkoisten puolella siinä vaiheessa kun ryssiä karkotettiin; sotaväen kutsunnoista hän välttyi onneksensa eikä joutunut tovereitaan vastaan.
Vapaussodasta kansalaissodaksi muuttunut kapinan kukistamisen raskaat seuraukset kirjasta päätellen koskettivat pohjalaisia työväenliikkeen ihmisiä vähemmän kuin monilla muilla alaueilla. Sen sijaan oli jonkin sortin yllätys, että siellä työväenyhdistyksiä liittyi kommunisteihin ei tosin Fredrikin Laihian työväenyhdistys.
Lapuan liikkeen vaikutus ja sen aiheuttama pelko sen sijaan häiritsee rauhallisen työväenyhdistyksen rivimies-maalarin elämää.
Mutta varsinainen elämän taistelu käydään arkipäivässä puutetta vastaan.
Eikä ihme, että maalarin taival päättyy 47-vuotiaan -kuten niin monen muunkin aikalaisensa.
Perheen selviytyminen on varmaan luvatun trilogian kolmannen osan aihe, jota mielenkiinnolla odotamme.
Merkittävän liike-elämän uran tehnyt kirjoilija Seppo Hämäläinen lopuksi lähestyy lukijaa:
Pelottavaa on se, että tässä ajassa on jälleen jotain samanlaisia piirteitä, kuin kolmekymmentäluvulla Euroopassa ja Suomessa. On syntynyt vääränlaista kansallismielisyyttä poliittisia ääriliikkeitä, terrorismia ja juutalaisvastaisuuden kasvua. Ei siitä voi mitään hyvää seurata.
