Kauppalehden analyysissä Janne Soisalon-Soininen keksi oivallisen vertauksen ja sai sillä varmaan suupielet hymyyn seurauksella, että ongelman ydin jäi huomaamatta: Talous ei kasva, inflaatio matelee ja riskien karttaminen on sijoittajien johtava tavoite, josta todisteena on nolla tai miinuskorkoisten sijoitusten suosio. Investointeja ei ole saatu käyntiin löysästä rahasta huolimatta eli rahan puutteesta ei ole kysymys. KL kertoo Aku / Roope asetelmalla miten holtittomassa rahan jakelussa kävi:
Rahajuhla jää lyhyeksi, sillä ostettavaa ei löydy. Kaikki ovat lopettaneet työnteon. Roopella sen sijaan löytyy myytäväksi syötävää, jonka hinnat nousevat miljooniin. Pian tuuleen kadonneet rahat ovat taas Roopella.
Barksin klassikko on yksinkertaisen mainio kuvaus rahasta. Itseisarvoa rahalla ei ole (paitsi ehkä Roopelle itselleen), ainoastaan välinearvoa muiden tarpeiden, arvojen tai mielihalujen tavoittelussa. Roopen sanoin, raha on vain ”paperia ja metallia” tai kuten nykyään, pelkkiä ykkösiä ja nollia bittiavaruudessa.
Ja jos rahaa on tarjolla rajattomasti, sen arvo alenee. Barksin tarinassa hyperinflaatio tuo Roopen setelit takaisin kotiin.
Muistan, että meille teekkareille Eino Haikala, tilastomies kertoi tarinoita kansantaloudesta, että rintamalla jaettiin pienet päivärahoja ja hetken päästä ne olivat jakautuneet uudelleen tavanomaisen tulojaon malliin toisilla oli enemmän ja toisilla vähemmän. Hän olikin sittemmin SMP:n presidenttiehdokas.
Tämän päiväisessä Hesarissa oli kertomus pelitutkimuksesta, jossa satunnaispeliä vääristämällä kasvatettiin toisten voittoja. Vaikka pelaajat tämän vääryyden tiesivät alkoivat voittajat pitää tätä oikeudenmukaisena jopa ansaittuna.
Kauppalehden artikkelissa kerrotaan joitakin tärkeitä pointteja, jotka puoltaisivat helokopterirahaa:
Keskuspankkien määrällinen elvytys on tähän mennessä satanut suhteettoman suurelta osin rikkaiden taskuihin. Rahatarjonta on nostanut omaisuusarvoja ja osakemarkkinoita, hyödyntäen jo valmiiksi omistavaa kansanosaa..
Elvytys on siten paisuttanut lähinnä pääomaa, ei niinkään lisännyt kulutusta. Jos rahaa jaetaan suoraan kansalaisille, myös ne jotka eivät saa lainaa pankista ja ovat esimerkiksi menettäneet luottokelpoisuutensa pääsisivät hyötymään keskuspankkielvytyksestä. Eikä se välttämättä edes tulisi yhtään sen kalliimmaksi, kuin aikaisemmat lainaosto-ohjelmat.
Lopussa kuitenkin käännytään varovaiselle kannalle
Kansalle suoraan jaettavassa helikopterirahassa on samantyyppinen ongelma, joskin toimintamekaniikaltaan vastakkainen. Kertasykäyksenä helikopterirahan elvyttävä vaikutus olisi lyhytaikainen, eikä se sellaisena olisi varsinainen ratkaisu mihinkään. Rahanjakojuhlaa olisi mahdotonta lopettaa kivuttomasti, jos se kerran aloitetaan. Ei perustuloakaan suunnitella väliaikaiseksi, sen pitäisi olla pysyvä järjestely todella toimiakseen.
Vaikka lopputuloksena ei olisikaan Aku Ankan klassikkotarinan kaltaista hyperinflaatiota, helikopterirahan lotraus voisi aiheuttaa loppuessaan kansantalouksiin pahankin krapulatilan. Siis kuvainnollisesti, ja miksei myös ihan kirjaimellisesti.
Artikkelissa ei pohdita sitä mahdollisuutta, että palkkatuloverotusta alennettaisiin ja verotettaisiin enemmän varallisuutta – juuri sitä, joka on hyötynyt rahapolitiikan elvytyksestä. BKT kasvaisi ja inflaatio voisi nousta kaksinkertaiseksi jopa tai vain kahteen prosenttiin, joka on keskuspankin tavoite.
Rikkaat joutuisivat miettimään, miten ansaitaan rahalla, jotta pystyy verot maksamaan. Silloin pitäisi rahaa sijoittaa pääoman pienenemisen pelossa riskipitoisemmin pois pankkitileiltä ja julkisesti noteeratuista kohteista uusiin ja pienempiin innovatiivisiin yrityksiin.
Varmuutta tuloksista ei ole, mutta kannattaisi yrittää kuplien syntymisen estämiseksi ja eriarvoisuuden vähentämiseksi.
