Kuoli huumorintajuihinsa tulematta, on vanha paikkaansa pitävä vitsi.
Politiikassa tätä joukkoa on pääosin kahdesta syystä: Siksi, että huumorintaju ei ole tai sitä ei haluta käyttää. Politiikassa tietenkin tarkoituksenmukaisuus ohjaa siten että demarin vitsit eivät naurat kokoomuslaisia.
Huumori ei sovi kaikille eikä kaikkiin paikkoihin.
Ihan mukava ja huumorintajuinen Antti Kallioniemi vuoden 1993 puoluekokouksessa kertoi kuluneen urheiluvitsin Suomi-Ruotsi maaottelusta, jota selostava Pekka Tiilikainen kertoi katsomoon lentävän moukarin osuneen ”onneksi ” ruotsalaiskatsomoon. Vitsi ei itsessäänkään ollut fiksu, mutta varsinainen virhe oli siinä, että asiallisen totisen Antin suuhun se ei sopinut – se ei ollut luontevaa.
Paavo Lipposesta tuli puheenjohtaja, jolla on huumorintajua, mutta joka ei yrittänyt olla hauska.
Sanna Mainista on syntynyt vaikutelma asiallisuuden perikuvana, jonka sieville kasvoille vain hyväntahtoinen hymy sallitaan.
Mutta vitsailu asioilla, joista me vanhemmat totiset toverit, mielensä pahoittajat, kun emme noita slangisanoja edes ymmärrä, yllättää. Se hämmentää.
Oppi ja ikä kaikki!
Kuvakaappaus Demokraattin verkkolehdestä
