HYVÄ JA HUONO DEMOKRATIA

Naantalin valtuuston puheenjohtaja Kimmo Ahon, sd nosti Vakka-Suomen  28.7.2020 haastattelussa esiin kysymyksen HYVÄSTÄ JA HUONOSTA DEMOKRATIASTA.

Hän tarjosi työelämästä oppimaansa mallia, jossa jokainen saa jotain ja mainitsi, että Naantalissa on Kokoomuksen tukena selkä porvariblokki, ja että Kokoomuksen ja SDP:n yhteistyö, joka aiemmin oli hedelmällistä neuvonpitoa naantalilaisten hyväksi, on hiipunut.

”Ehkä politiikassa ei aina kannattaisi tähdätä selkävoittoihin”, tiivisti Kimmo Aho.

Naantalin kh:n puheenjohtaja Jan Lindström, kok puolustautui myöhemmin saman lehden haastattelussaan vierittämällä syytä sosialidemokraattien niskoille väittämällä:

”Neuvottelumenettely on muuttunut yhden ison puolueen päätöksentekomenettelyn takia. Demareilla asiat lyödään aikaisempaa tiukemmin lukkoon muualla kuin valtuustoryhmässä, joten neuvotteluvaraa ei juuri jää. Olen pohtinut, vaarantaako tämä kunnallisen demokratian, kun päätöksiä tekevät muut kuin vaaleilla valitut henkilöt.”

Lindström kertoo näkemyksellään puolueiden demokratia- näkemyksen eron: Kokoomuksen järjestelmä on valtuustoryhmä ja valtuustoryhmän sisällä tehtävien mukainen päätöksentekohierarkia. Näennäisesti voi pitää demokraattisena sitä, että valitut ja heistä eniten ääniä saaneet saavat vaikutusvaltaisimmat paikat ja että päättävät muiden puolesta. Tämän mallin pisimmälle viety muoto olisi hyvin suurilla valtuuksilla valittu jenkkimallinen pormestari.

Sosialidemokraattien lähtökohtana on demokratian laajennus koskemaan myös puolueen jäsenistöä ja heidän kauttaan asukkaita.

Lähtökohtana tälle mallille on se, että puolueet asettavat pääasiallisesti ehdokkaat jäsenistään. Puolueiden keskinäisen paikkamäärän eli voimasuhteet muodostuvat puolueiden saamista kokonaisäänimääristä, joten esimerkiksi valituksi tulleet 10 valtuutettua edustavat julkisesti niitäkin 44 ehdolla ollutta, jotka ovat jäänet valintarajan alapuolelle. Siksi on perusteltua ja demokratian laajentamista sosialidemokraattien malli, jossa suurista asioista päätetään koko jäsenistön toimesta. Siis kunnalliseen päätöksentekoon välillisesti pääsevät osallistumaan kaikki jäsenet ja heidän kauttaan kosketuspinta asukkaisiin eli äänestäjiin laajenee.

Tämä ei ainakaan Naantalin tapauksessa käytännössä ole ulkopuolisten päättämistä myös siksi, että tiedossani ei ole tapausta, jolloin valtuustoryhmä (myös ryhmän jäsenet ovat mukana päättämässä yleisessä kokouksessa) olisi ollut eri mieltä Naantalin Työväenyhdistyksen päätöksen kanssa. Lindström haukku siis väärää puuta.

Naantalin järjestelmässä kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävänä on hallintosäännön 4 § 1. momentin ensimmäisen kohdan mukaan:
”Kaupunginhallituksen puheenjohtaja johtaa kaupunkistrategian sekä kaupunginhallituksen tehtävien toteuttamisen edellyttämää poliittista yhteistyötä käymällä asioiden käsittelyn edellyttämiä keskusteluja poliittisten ryhmien kanssa.”

On vastenmielistä ja epäreilua, että kh:n puheenjohtaja yrittää vierittää hänen omalla vastuulla olevan yhteistyön epäonnistumisen sosialidemokraattien jäsendemokratian viaksi.