Tervehdys täältä Sulkavalta suuren Saimaan rannalta Sulkavan Pisamalahdelta, joka on tunnettu komeasta Linnavuorestaan.
Valitettavasti nyt on niin, että aikaisemmin sovittu sukulaistapaaminen sattuu juuri Birgitan yön päivälle, joten en pääse nauttimaan tilaisuuden mielenkiintoisesta annista.
Pyydän välittää Matti Lepistölle kiitokset merkittävästä mesenaatin työstä.
Harvinaista yhteisöllistä kotiseututyötä, josta varmaan kirjaan päässet ovat kiitollisia – itseensä kohdistuvaa huomaavaisuutta on mahdotonta olla sietämättä.
Aikalaiset laajemmin nyt ja tulevat polvet myöhemmin antavat arvoa kirjan aikaansaavien tekijöiden saavutuksella painaa kirjan muotoon tarinoita naantalilaisuudesta.
Matti Lepistön isä Eino Lepistö perusti 1940-luvun lopulla Naantalin Halkosahan, jonka toimipaikka sijaitsi logistisesti hienosi Varhelon valimolle menevän tien ja rautatien risteyksessä.
Lepistöt asuivat kotikatuni varrella neiti Wegeliuksen talossa Torikadun ja Mannerheiminkadun kulmassa.
Oma kiinnostukseni kohde oli pieni kuorma-auto, joka parkkeerattiin kadulle silloin harvoin, kun se oli paikoillaan; kiire näkyi päivittyneen ei kovin kookkaan mutta vantteran sotaveteraanin askeleissa.
Naantalin lämmityksestä hänellä oli merkittävä vastuu. Huolimatta kovasta työtahdista Eino sedän ystävälliset vastaukset yliuteliaalle kyselijälle hivelivät mieltä silloin ja jäivät mielikuvaksi ymmärtäväisestä yrittelijäisyydestä, Naantali ja Suomi nousivat hänenkaltaisten voimilla.
Tarinaa voisi aiheellisesti syventää. Energia-alla töitä tehneenä ajattelen maailman muutoksen rajuutta alan näkökulmasta:
Tuohon Lepistön pikku kuormuriin mahtui ehkä yksi syltä halkoja.
Aku Aitokallio on lainannut Ihmisten Naantali -kirjaan puhettani Naantalin Yhteiskoulun 100 vuotisjuhlien avajaisissa vuonna 2015:
” Kaupunkiantoi koululle halkoja seitsemän syltää.
Viisikymmentä vuotta myöhemmin alkoi Naantalin teollisuuskehitys. Se teki köyhästä kaupungista varakkaan. Naantalin nykyistä monipolttolaitosta käyttäisi seitsemällä sylellä eli 28 motilla halkoja viisi minuuttia.”
Ihailemallani Einon kuormurilla pitäisi alle minuutin välein 8650 tuntia vuodessa ajaa puuta TSE:n kattiloihin!
Valtava tuotavuusloikan on maamme tehnyt. Muta se on vaatinut kykyä ja osaamista olla mukana.
Eli Eino ja poikansa Matti olivat tekemässä yrittäjinä Naantalista varakkaan kaupungin, kun he itse yrittäjinä ja myöhemmin sijoittajina ovat osanneet kehittää toimintaa siten, että Naantalin asukkaat ja yritykset ovat voineet osallistua kaupungin suotuisaan kasvuun monin tavoin. Tavalla jos toisella olemme – melkein jokainen meistä -hyötynee Lepistöjen luomista palveluista
Hienojen muistojen ja arvostuksen tuntein !
Ilosta Birgitan yötä!
Kiitos, Mikko. Kaunis kirjoitus hienosta yrittäjäperheestä ja yrittäjyyden merkityksestä. Matti Lepistö on avarakatseinen, poikkeuksellisen laajasti yhteiskunnasta ja historiasta lukenut ystävä.