Kahden keskuspankkiirin Saksan Jens Weidmann ja Ranskan François Villeroy de Galhaun välissä on FT:n esittelyssä Erkki Liikanen.
Kysymys on tällä kerralla henkilöistä ja siitä, miten komission ja neuvoston puheenjohtajuudet menevät, näin FT uutisois Marion Draghin seuraajaspekulaatiota.
Kysymys on myös keskuspankinlinjasta;Weidman on tiukaakin tiukempi haukka ja Villeroy de Galhau on kyyhkyspuolella.
Suomalaiset Erkki Liikanen ja Olli Rehn on haukkojen puolella tosin sillä erolla, että Erkki Liikanen on pankin neuvostossa ollut välittävämmällä linjalla. Olli Rehnistä voi hänen talouskomisaariajoilta olla erilaisia käsityksiä, mutta joka tapauksessa hänen aikanaan Kreikka ratkaistiin ja euron tulevaisuus turvattiin.
Mutta mikä merkitys on EKP:n hallintoneuvostolla?
Tuota kollegioita ei voi ohittaa eikä unohtaa. Veikkaan, että siltä suunnalta voi hyvinkin tulla tukea Erkki Liikaselle.
Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta
Ekin suurin heikkous on ikä. Se sama tekijä joka aikoinaan oli toisessa päässä siis nuoruudessa oli hänen heikkoutensa. Eikä ole kirjossa kuulutettu, etteikö se voisi olla hänen vahvuutensa; hänen kanssaan voisi tehdä diilin lyhyemmästä kaudesta? Miettikää tätä ja Suomen seuraavia presidentin vaaleja.
