Aloitan nyt siitä mistä artikkelikuva kertoo. Grafiikkaa on virheellinen.
Ei voi olla mahdollista, että Naantalissa olisi viime vuonna siirtynyt sata yli 75 vuotiasta kodistaan palveluasumisen piiriin. Meillä ei ole valmistunut yhtään uutta palvelutasotoa.
Siksi grafiikassa on virhe, joko niin, että edellisten vuoden luvut ovat olleet virheelliset tai sitten niin, että viimevuoden luku on sitä.
Tätä paperia on valmisteltu laajassa virkamiesryhmässä , siitä pyydetty ja annettu lausuntoja. Ja kuitenkin kirjoitetaan, että kotona asuvien määrä hyppää vuodessa yhdestä (1) prosentista viiteen (5).
Tässä on kysymys – sitä eniten pelkään – välinpitämättömyyden ja osumattomuuden liitosta, nuoriso termein EVVK -asenteesta.
Tästä olen surullinen ja koen myötähäpeää.
Pitää pystyä parempaan.
Naantalissa on n.2 .300 yli 75 vuotiasta. Se on n. 12 prosenttia Naantalin väestöstä. Ihan merkittävä vaikkei määräävä osuus.
Yleinen asennoituminen on yleensä kunnioittava ja puheissa vilahtelee kiitollisuus pitkän päivätyön tehneitä yhteiskunnan rakentajia kohtaan.
Nyt kun ollaan saranakohdassa – ja siihen kaupunginjohtaja Laura Leppänen viittasi hyvinvointisuunnitelmasta keskusteltaessa – on rajanvetoa siitä mitä kenellekin kuuluu.
Hyvinvointialueet vastaavat jatkossa terveydenhuollosta, joka on vanhemmalle väelle iän karttuessa aina merkittävämpi osa hyvinvointia. Myös palveluasumista tullaan tarvitsemaan lisää ja sekin on hyvinvointialueiden vastuulla ensi vuoden alusta.
Ja sitten kysytäänkin mitä kaupungille jää ja miten yhteen nivotaan kahden julkisen sektorin toimet niin, että ne tuottavat hyvää ikäihmisille ja toimivat yhteiskunnan kannalta siedettävin kustannuksin.
Johtopäätös on, että tärkeintä olisi ylläpitää hyvää kuntoa ja mieltä niin, että omaehtoinen elämä olisi mahdollisimman monelle mahdollista. Hyvinvointisuunnitelmassa esitetään oheisia toimenpiteitä’.
Ympäristössä ja liikkumisessa sekä palveluissa ja harrastuksissa on tulevaisuudessa tehtäviä, jotka jäävät kaupungin hoidettavaksi.
Tässä tapauksessa myös vapaaehtoisjärjestöillä ja vanhusneuvostolla ja muilla elimillä tulee olemaan tekemistä.
Eikä valtuustotkaan saisi unohtaa näitä kysymyksiä, nimittäin kaupunki tietää, että tulevassa kaupungissa ikä-ihmisten joukko tulevat olemaan kaupungille merkittävä nettomaksajien ryhmä. Siis maksavat kaupungille enemmän enemmän kuin kuluttavat kaupungin palveluksia. Ei ole epäilystäkään, etteivätkö ikäihmiset mielellään ole kustantamassa lasten ja nuorten palveluja, mutta kyllä heillä on oikeus myös edellyttää hyvää palvelua kaupungilta.
