”Tulee ihan Jussi Järventausta
ikävä”, totesi muutama tuttavani, kun poistuimme Suomen Yrittäjien
tilaisuudesta Finlandiatalolta eilen. Tilaisuus oli päättynyt Yrittäjien
nykyisen toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen puheenvuoroon. Pentikäisen
unelmana tuntuu olevan työelämä, jossa ammattiliitoilla ei ole mitään roolia ja
jossa työelämän pelisäännöt ovat tyystin toisenlaiset kuin tänään. Jossa
irtisanominen on helppoa ja työehdoista sovitaan paikallisesti. Erityisen
loukkaantunut Pentikäinen on siitä, että järjestäytymättömiä työnantajia
kohdellaan lainsäädännössä toisella tavalla kuin järjestäytyneitä. Jussi
Järventauksen herrasmiesmäinen kyky ja halu pitää yllä rakentavaa keskustelua
eri suuntiin näyttää olevan nyt muisto vain.
Tilaisuudessa oli keskustelemassa lisäksi elinkeinoministeri Mika Lintilä
(kesk). Kysyttiin myös hallituksen aikomuksesta tuoda eduskuntaan esitys alle
20 työntekijän yrityksissä irtisanomisen helpottamisesta. Lintilä ei paljon
halunnut asiasta lausua, kun prosessi on kesken. Kuitenkin totesi, ettei
hallitus aio taipua ay-liikkeen painostustoimien edessä ja eikä vedä pois
lakiesitystä. Yrittäjien täyttämässä salissa tuo kannanotto sai raikuvat
aplodit. Tuntui pahalta omassa sisimmässä.
SAK:n julkisuuteen tuoma, aloitteen vastustamiseen liittyvä kampanjakuva
herätti pahennusta ja sai yrittäjät loukkaantumaan. Vastakkainasettelu
ay-liikkeen ja yrittäjien välillä kiristyi. Monen mieleen tuli, kun
somekeskustelua katsoi, taannoinen SAK:n suunnittelema vaalimainos vuodelta
2007, jossa näyttelijä Oiva Lohtander heitteli ruokaa. Tuo mainoshan ei koskaan
päätynyt varsinaiseen käyttöön vaan vedettiin pois. Niin kävi tälläkin kertaa
SAK:n kampanjointikuvan kanssa. Ennen iltaa se oli vedetty pois käytöstä.
Ajattelen että niin oli hyvä tehdä. Ammattiliittojen ja keskusjärjestön
vaikutusvalta perustuu luotettavuuteen ja asiallisuuteen, ei epäuskottavaan,
ristiriitoja kärjistävään retoriikkaan. Toisaalta ymmärrän SAK:ta, kun hallitus
on toistuvilla heikennyksillä palkansaajien asemaan murentanut luottamusta.
On ikävää, että yrittäjien ja ay-liikkkeen suhde on näin pahassa kriisissä.
Yrittäjillä on ylileveä käsitys omasta asemastaan yhteiskunnassa. Toistavat
toisilleen ajatusta, että Suomi lepää yksinomaan yrittäjien varassa. Ei se
tietenkään noin ole. Ilman työntekijöitä, palkansaajia, yritykset eivät
kykenisi toimintaa pyörittämään. Molemmat tarvitsevat toisiaan. Tuttavani
yliopistomaailmasta kertoi vuosia sitten olleensa yrittäjien laivaseminaarissa.
Päällimmäiseksi vaikutelmaksi oli jäänyt, että yrittäjien suurin ongelma ovat
työntekijät. Siksi moni jää yksinyrittäjäksi. Pidetään yllä puhetta siitä, että
ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on yrittäjän suurin riski. Riski on
todellisuudessa siinä, että henkilö ryhtyy työnantajaksi vaikka ei ole selvillä
siitä, mitä työnantajaksi ryhtyminen tarkoittaa. Tutulla nuorella aikuisella on
kokemus siitä, millainen riski on mennä töihin yritykseen, jossa ei ole
minkäänlaista työnantajaosaamista. Jos siitä huomauttaa, ei työsuhdetta
jatketa.
Juuri tulleen tiedon mukaan (www.uusisuomi.fi)
Varusteleka kaupan perustaja Valtteri Lindholm näkee asian toisin. Hän kertoo
toisten yrittäjien varoittaneen palkkaamasta ketään. Lindholmin mielestä
kaivattaisiin pikemminkin ohjeita siihen, että yrittäjän kannattaa mahdollisimman
pian palkata ihmisiä avukseen. Hänen mielestään monilla yrittäjillä on ihan
väärä asenne työllistämiseen ja harhaluuloja irtisanomisen suhteen. Hallituksen
irtisanomislakia Lindholm pitää harhalaukauksena, jonka vaikutukset ovat
epäselviä ja joka aiheuttaa vain tarpeetonta riitelyä.
Monilla yrittäjillä on epäselvä käsitys siitä, miten irtisanominen on
mahdollista ja mitä työntekijän palkkaaminen merkitsee. Suomen Yrittäjien
tulisi keskittyä pk-yrittäjien kouluttamiseen työnantajayrittäjämäiseen ajatteluun
ja osaamiseen sen sijaan, että se ajaa niiden asiaa, jotka unelmoivat villistä
lännestä työmarkkinoilla. Ennen työehtojen heikentämisiä kannattaisi perehtyä
nykyisiin säädöksiin, jotka kohtelevat kaikkia yrittäjiä samalla tavalla.
Kilpailun kannalta on olennaista, että säännöt ovat reiluja ja kaikille samat.
Työsuhteen ehtoja koskevaa lainsäädäntöä kehitettäessä on syytä alusta lähtien
ottaa palkansaajien edustus mukaan valmisteluun ja rakentaa keskinäistä
luottamusta. Kehittämiskohteita on työstettävä niin kauan, että löytyy yhteinen
näkemys siitä, mitä molempien osapuolten edut voidaan sovittaa yhteen. Nyt on
iso vaara, että hallituksen taipuminen Suomen Yrittäjien vaatimusten edessä
johtaa seurauksiin, jotka ovat epämieluisia sekä ammattiliitoille että
elinkeinoelämän keskusliitolle. Luottamuspulasta syntyvät tappiot tulevat
lopulta suomalaisten maksettaviksi.
Ilkka Kantola: Eduskuntaterveiset
