Minulla ollut varastossa muutaman viikon ajan Simon Kuperin artikkeli, jossa epäillään vihreän kasvun myttiä siis sen realismia. Hänen arvionsa päättyy näkemykseen nykydemokratian ja hiilen yhteydestä. Mutta lukekaan alempana referaatti jutusta.
Panttasin juttua, kun jotenkin ajattelin toiveikkaasti; että kyllä se siitä.
Tänään luen Hesarista Antti Rinteen liikenneverotustuskasta. Joka on aiheellinen hyvinvointivaltion kestävyyden kannalta. Käytännössä me tiedämme, että sähköautojen veroedut menevät varakkaille, suurimmat alennukset saavat kaikkein kalleimmat autot valtion menetyksen ovat autoa kohden kymmeniä jopa satoja tuhansia. Ja sitten ne joilla ei varaa, joutuvat maksamaan korotettuja bensan hintoja eikä sekään riitä, tarvitaan muita veroja ja eikös vaan ne kohdistu taas pien tai keksituloisiin kuluttajiin.
Ja perussuomalaisten kantoraketin polttoaine on bensan hinta ja erityisesti sen vero.
Me suomalaiset olemme tuudittautuneet siihen, että puulla turvaamme kestävän energian, korvataan muovit ja hoidamme hiilinielut. Ja mikä parasta tai pahinta niin samalla metsänomistajat lompsa paisuu ja eniten se kasvaa kun hakkaa puut pois ja tekee metsästä peltoa. Tätä me siedämme hallitussovun hintana.
Olemme onnettomassa loukussa: Ilmastonmuutos ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat törmäyskurssilla. Siinä on demarien dilemma.
Tai tarkemmin sanottuna demarien ongelmana ovat oikeistolainen perussuomalaisten ilmaston muutoksen vähättely ja vihreiden sillä pelottelu. Meidän pitäisi löytää kestävä ratkaisu, mutta se edellyttäisi, että varakkaat osallistuisivat talkoihin ja siinä on jarruna Suomen Keskusta. Nyt vaaditaan rohkeutta totuuden sanomiseksi joka suuntaan; demarit ovat motissa eikä ulospääsynä ole läpimurto yhdestä kohdasta vaan asemat tulee pitää niin kauan, että saisimme apuja kansalta kannatuksen muodossa. Ja miten sitä saadaan, niin siinäpä se.
Mutta tähän referaatti FT.ssä olleesta synkästä Simon Kuperin kolumnista.
Tässä on tarina ilmastosta, jonka me liberaalit haluamme kertoa itsellemme: Kun päästämme eroon Trumpin kaltaisista dinosauruspoliitikoista, voitamme fossiilisten polttoaineiden lobbarit ja ahneita yrityksiä vastaan ja äänestämme ”vihreän uuden sopimuksen” kautta.
Rahoitamme puhdasta, nopeasti kasvavaa teollisuutta: aurinko-, tuulienergiaa, sähköajoneuvoja , kestäviä vaatteet. Siitä tulee voittoa: voimme kasvattaa yhteiskuntiamme ja jatkaa kuluttamista. Tätä tarinaa kutsutaan ”vihreäksi kasvuksi”.
Valitettavasti vihreää kasvua ei todennäköisesti ole – ainakaan seuraavien parin vuosikymmenen ajan, jonka aikana meidän on leikattava suurin osa hiilipäästöistämme pitääksemme planeetan asumiskelpoisena. Sukupolvemme on valittava: voimme olla vihreitä tai meillä voi olla kasvua, mutta emme voi olla molempia yhtä aikaa.
Aloitetaan perusteista. Meidän on lähes puolitettava nykyiset maailmanlaajuiset hiilidioksidipäästöt vuoteen 2030 mennessä, jotta voimme rajoittaa planeetan lämpötilan nousun 1,5 asteeseen, sanoo hallitustenvälinen ilmastomuutospaneeli.
Monien ilmastotieteilijöiden mielestä IPCC: n taaksepäin suuntautuvat, yksimielisyysperusteiset arviot ovat liian optimistisia, mutta hyväksymme tämän luvun hetkeksi. Se vaatisi melko käännöstä. Globaalit päästöt kasvavat edelleen, saavuttaen ennätyksen viime vuonna. Samaan aikaan maailman väestö kasvaa.
Joten meidän on vähennettävä päästöjä ruokkiessamme ja jakamalla polttoaineita suuremmalle väkimäärälle.. Mutta myös nämä ihmiset rikastuvat: kokonaistuotteet henkeä kohden kasvavat tyypillisesti noin 2 prosenttia vuodessa.
Ja kun ihmisillä on rahaa, he muuntavat sen päästöiksi. Sitä rikkaus tuottaa
Vihreän kasvun saavuttamiseksi meidän on päästävä radikaalisti vähemmän hiiltä bruttokansantuotteen yksikköä kohti. Yhden dollarin tuottamiseksi tarvittava hiilen määrä BKT: stä on viime aikoina pudonnut, noin 0,4 prosenttia vuodessa.
Mutta lämpötilan nousun pitämiseksi turvallisella tasolla maailmantalouden hiili-intensiteetin on laskettava vähintään kymmenen kertaa nopeammin, arvioi 21. vuosisadan uusiutuvan energian politiikan verkosto ( REN21 ), ajatuspankki.
Vihreät viljelijät sanovat: ”Älä huoli, uusiutuva energia on nousussa.” Ja on totta, että nykyaikaiset uusiutuvat energialähteet käyttävät REN21: n mukaan nyt yli 10 prosenttia kokonaisenergiankulutuksesta. Vuoteen 2050 mennessä luku voi nousta noin 30 prosenttiin.
Mutta IPCC arvioi, että meidän on oltava siihen mennessä kaksinkertaistava määrä. Ja kuitenkin maailmanlaajuiset investoinnit puhtaan energian hankkeisiin laskivat alhaisimmalle tasolleen kuuteen vuoteen vuoden 2019 ensimmäisellä puoliskolla, Bloomberg New Energy Finance toteaa .
Vihreän kasvun kannattajat osoittavat Euroopan talouksien muutosta viime vuosikymmeninä: korkeampi BKT, vähenevät päästöt. Mutta se johtuu lähinnä siitä, että nämä maat ovat siirtäneet päästönsä eteenpäin: suuri osa tavaroistaan on nyt tehty Aasiassa.
Lisäksi ilmailua ja merenkulkua ei lasketa kansallisiin hiilibudjetteihin. Kun otat huomioon tuontitavaroihin sisällytetyt päästöt, EU: n hiilidioksidipäästöt ovat noin 19 prosenttia korkeammat kuin ryhmän viralliset luvut, laskee tutkijoiden verkosto Global Carbon Project; monien suurten kaupunkien ero on noin 60 prosenttia.
Surullinen totuus on, että siirtyminen likaisesta kasvusta vihreään kasvuun vie paljon enemmän aikaa kuin meillä on. Infrastruktuuri, jota käytämme seuraavina tärkeinä vuosikymmeninä, on suurelta osin jo rakennettu, eikä se ole vihreää. Suurin osa nykypäivän lentokoneista ja konttialuksista on edelleen käytössä vuoteen 2040 mennessä. Vihreitä vaihtoehtoja ei ole vielä saatavilla, ei myöskään tarpeeksi vegaanisia hampurilaisia tai kestäviä vaatteita.
Myös vuonna 2040 suurin osa ihmisistä asuu suunnilleen samoilla kaduilla kuin nykyään, ajaen silti autoja. Sähköajoneuvot eivät pelasta meitä: niiden elinkaaren päästöt ovat kohtuuttoman korkeat. (Litiumin louhinta, autoakkujen valmistaminen, autojen lähettäminen ja suurimman osan sähkön tuotannosta ei ole puhdasta.)
Ja sitten vielä maailman suurin uusi infrastruktuurihanke: China’s Belt and Road on moottoriteiden, satamien, sementtilaitosten, voimalaitosten (monet hiilivoimaloiden) verkko ja kyllä, paljon vihertävää rautatieverkkoa, joka on rakennettu kuluttamaan tavaroita ympäri maailmaa. vauhti. Se on kasvua, mutta se ei ole vihreää.
On totta, että olemme tulossa polttoainetehokkaammiksi. Alukset, autot ja lentokoneet ovat kaikki vähentäneet energiankulutustaan kilometriä kohti laskettuna
Mutta kuten William Jevons huomautti vuonna 1865, kun polttoaineista tulee halvempia ja tehokkaampia, käytämme niitä enemmän. Huomaa autokaupan maailmanlaajuinen nousu, lisääntyneet laivan nopeudet ja kasvava lentomäärä vuosittain. Noin neljä viidestä maan päällä olevasta ihmisestä ei ole koskaan lentänyt. Monet heistä eivät voi odottaa.
Jos vihreää kasvua ei ole, ainoa tapa estää ilmastonkatastrofi on ”lasku ” degrowth nyt, ei vuonna 2050: Lopeta suurin osa lentämisestä, lihansyömistä ja vaatteiden ostamista, kunnes meillä on vihreitä vaihtoehtoja, meidän on rajoitettava yksityisautoilua ja lähiöiden rakentamista. Pitkä taloudellinen lama saattaa olla riittävä pitämään planeetan asumiskelpoisena. Meidän on myös suunnattava rahaa kulutuksesta vihreän infrastruktuurin rakentamiseen. Näinhän Greta Thunberg väittää.
Mutta se asettaisi meidät uuteen maailmaan. Talouskasvu, demokratia ja hiilidioksidi ovat aina olleet toisiinsa yhteydessä. Kasvua ja demokratia ei ollut juurikaan olemassa, ennen kivihiilen vauhdittamaa teollisuusvallankumousta.
Voiko demokratia selviytyä ilman hiiltä?
Emme ole löytämässä ratkaisua. Kukaan äänestäjä ei äänestä oman elämäntapansa päättämiseksi. Emme voi syyttää pahoja poliitikkoja tai yrityksiä. Me sen teemme: me valitsemme aina kasvun ilmaston sijaan.
