Impivaaran ihmeitä pääsin vasta nyt ihailemaan, vaikka vanhaisäntä oli kolme viikkoa aikaisemmin kertonut : kallistuu vaan ei kaadu – ei kaadu.
Risto Lindroos tarkoitti tietenkin heidän komeita halkopinoja, joiden näkeminen on aina mieltä nostattavaa.
Nyt rinnalla oli tullut valmiiden klapien säkit, eli jalostusaste oli noussut. Odottavat käyttäjiä.
Impivaaran tien käyttäjille maanomistajat olivat antaneet ohjeita: Ei moottoriajoneuvoja ja koirien kanssa kulkevien pitää muistaa asukkaat ja lintujen pesiminen.
Impivaaran tie kappale mennyttä ihan keskellä nyky-Naantalia ja lähellä uutta asutusta Kantakaupungista tulevallekin sellainen henkireikä.
Minulle se on sellainen juhlahetki tuo kevään retki, jossa näkee kevään tulon ja muistot…
Kouluaikojen lintuharrastuksiin, joulukuusen hakuun, kotona Kotilasta puhuttuun, puolueveteraanin Osmo Leinoon ja sitten Ristoon, maanviljelysneuvos ja kotiseudun vaalijaan.
Lyhyesti: Kiitokset teille, jotka huolehditte maistanne myös ohikulkijan iloksi.
