Porvarit halusivat kurittaa
”latteäitejä” ja päättivät rajata subjektiivista päivähoito-oikeutta
kaikilta jotka ei ole kokopäiväisesti töissä tai opiskelemassa. Säästöistä ei
ollut vahvaa näyttöä, joten kyse oli periaatteesta. Päätös on voimaan tultuaan
jakanut suomalaisten lapsiperheiden arjen pieniksi eriarvoisiksi palasiksi.
Helsinkiläiset vanhemmat voivat jatkossakin nauttia lattea terassilla, vauvan
nukkuessa vaunuissaan. Meanwhile in Lahti, herra päiväkodinjohtaja on evännyt
3-vuotiaalta lapselta oikeuden välipalaan. Ensin kolmevuotiaan päivähoito-oikeutta
rajattiin ja nyt hänellä ei ole enää oikeutta syödä välipalaa hoitopaikassaan,
vaikka se tarjoillaan hänen hoidossa oloaikana. Lapsi eristetään muiden
ruokailun ajaksi toiseen huoneeseen. Olin paikalla kun opetusministeri
vakuutteli, ettei rajaus lisää byrokratiaa. ”Me luotamme ihmisiin”
sanoi Sanni Grahn-Laasonen. Hän ehkä luottaa, mutta Naantalin
koulutuslautakunta ei luottanut. Mietinkin täällä kuumeisesti minkälaisia
todistuksia minun (opiskelevan, pätkätöitä tekevän, ajoittain työttömän
freelancerin) pitää toimittaa kaupungille, ettei lasteni päivähoito-oikeutta
rajata siten, että joudun lopettamaan opiskelun ja työnteon.
Kun Demarinuoret aatteen
palosta päätti lähteä lakkauttamaan kotihoidontukea, tuli minulle kahden pienen
lapsen äitinä dejavu-fiilis. Taas halutaan kurittaa kotiäitejä ja ollaan
valmiita leikkaamaan lapsiperheiltä. Koska naiset, ne heikosti koulutetut
kotiäidit joilla ei ole töitä mihin palata, muuten pilaa korkeakoulutettujen
naisten mahdollisuudet edetä työmarkkinoilla. Nämä heikoimmassa asemassa olevat
kotiäidit estävät feminismin toteutumisen, jos heidän annetaan jatkossakin
hoitaa lapsiaan kotona. Näiltä äideiltä on jo leikattu paljon ja näillä näkymin
heiltä tullaan leikkaamaan vielä lisää. Tilalle halutaan ”tarjota
parempaa”. Vapauttaa heidät kannustinloukkujen kahleista. Kyllä, samalla
tavalla kuin subjektiivisen päiväihoito-oikeuden rajausta kannattaneet halusi
antaa lapsille parempaa eli enemmän aikaa vanhempien kanssa. Molemmissa
taustalla tarve päättää perheiden puolesta, mikä heille on parasta.
Oikealta hyökättiin
latteäitejä vastaan. Latteäidit ovat pääsääntöisesti hyvin toimeentulevia.
Pienituloisten vanhempainpäivärahat on minimituloja. Moni päättäjä on täysin
vieraantunut pienituloisten perheiden arjesta. Köyhillä ei ole varaa luopua
kotihoidontuista, mahdollisista kuntalisistä ja maksaa ”turhaan”
päivähoitomaksuja. Pienituloisissa lapsiperheissä korvataan pääateriat
kaurapuurolla, kun muuhun ei ole varaa. Eikä kyseisten perheiden äideillä todellakaan
ole varaa istuskella kahviloissa juomassa lattea. Köyhistä tuli vain
sijaiskärsijöitä hallituksen taistelussa latteäitejä vastaan. Todellisuudessa
hallitus hyökkäsi omaa äänestäjäkuntansa vastaan. Ikävä kyllä työttömien kotiäitien
mahdollisuudet palata työmarkkinoille kaventui rajausten myötä entistään.
