Urheilu ja isän työmaa
Pitää käyttäytyä ihmisiksi. Lapsi ohjataan ja kasvatetaan.
Lapsen mielestä komennetaan ja kielletään.
Oma vahaiskokemukseni oli suuttumus siitä, etten saanut omaa taskulamppuani käyttää omien halujeni mukaan – esimerkiksi sängyssä peiton alla.
Se oli väärin, se oli omistussoikeuden rajoitusta.
Äitini kertoman mukaisesti mielenosoitukseksi heitin ikkunasta ulos isäni saaman urheilun ansiomerkin. ”Sinne meni kunniamerkki Urheilu ja isän työmaa” huudolla olin vahvistanut uhmaa.
En muista, miten asia sitten eteni. Varmaan äiti sovitteli ja elämä jatkuu, kun siitä ei ole jäänyt tunnistettua traumaa.
Ansiomerkissä lukee Urheilu ja Isänmaa. Isänmaa on sellaista ylevää paremman väen asiaa, Leppäsen Preetiä lainaten.
Mutta isän työmaa on arkista todellisuutta. Isäni oli sähkömonttööri, nykyisin sähköasentaja. Viimeiset 28 vuotta hän palveli Lounais-Suomen Sähkön Raision ja Naantalin maalaiskunnan piirimiehenä.
Työ meni tärkeydessä ohi luottamustoimien ja politiikan.
Kotona hoidimme palkanlaskentaa, sähkömaksujen vastaanottoa ja pyhäpäivinä osallistuttiin linjavikojen etsintään.
Hänen esimiehensä arvostetut teknikot insinöörit, maistereita jopa everstikin tulivat tutuiksi koko perheelle. Ihan fiksuja ihmisiä.
Lounais-Suomen Sähkön pääkallonpaikka oli Paimiossa. Paimion parantolan kuntainliiton tilintarkastajana isäni toimia monia vuosia. Sairaanhoitopiirin osaksi muuttuneessa sairaalassa hän eli viimeiset viikkonsa . Siellä sairasvuoteella hän vielä voimien hiipuessakin houraili ”ota kiinni siitä haruksest”. Työ oli tärkeä osa elämää.
Ja siten vielä –
Sitä isän ei tarvinnut olla näkemässä, kun olin mukana Länsivoimaksi muuttuneessa Lounais-Suomen Sähkön viimeisessä hallituksessa ennen sen fuusioimista Fortumiin.
Työ on enemmän kuin toimeentulon lähde
– Sen pitäisi olla osa elämä ja sen pitäisi antaa myös tyydytystä ihmiselle.
Tuotanto ja omistussuhteet eivät ole välttämättä ole esteenä työn tekemisen mielekkyydelle.
Reilu peli kaikissa suhteissa ja kaikkien kanssa ratkaisee.
Kuvassa (Puottula ) Armas isäni 50 vuotta sitten kotitalonsa portilla.
”Leikki on lapsen työtä.” Totta. Mitä se tarkoittaa? No, että työ on aikuisen leikkiä: elämä toisten ihmisten kanssa ja mielikuvituksen parissa. Ei ole työtä eikä ammattia, joka sen estäisi. Sie haastat leikkii tosissais, alikersantti Rokka sanoo Tuntemattomassa sotilaassa. Siinäpä se, elämän väärinymmärrys. Ihmeellistä ja inspiroivaa on, kun pääsee sanomaan, sie haastat totta leikkisäst! Elämä palkitsee.