Naantali kirkossa oli vaikuttava jumalanpalvelus. Ja syynä oli tämä eli Jani Kairavuon siirtyminen Turkuun.
Kirkkosalissa oli harvinaisen paljon väkeä ja ohjelma oli musiikkipitoinen aiheeseen ja ajankohtaan nähden myönteinen. Kirkkoon tulleessa ja poistuttaessa kirkkovieraat kiittivät eroavaa kirkkoherraa; hänen suhtautumisensa tavalliseen tallaajaan hän oli oli huomaavaien ja lämmin. Olen kuullut myös, että henkilökunnankin keskuudessa on mennyt paremmin. Näyttää myös siltä, että kirkon luottamushenkilöt ovat innokkaana mukana toimituksissa. Ja sitten seurakunnan musikaalisuu s on vaikuttavaa – kehittynyttä ja kirkkoherran laulutervehdykset ovat sykähdyttäviä.
Mutta mitä sitten siitä tärkeimmästä eli sanasta: Rakkaus oli vahva teema ja se varmaan on kovinta kirkon pehmeästä ytimestä. Tietenkin se helposti tulee helposti kliseemäiseksi usein toistettuna. Mutta kuulijan on hyvä sitä miettiä kirkossa ja unohtaa viihdemaailman siirappi.
Saarnan teema oli Me menemme Jerusalemiin.
Se oli Jani Kairavuon korviin ja sieluun opiskelijan osunut sulosointuinen sanoma.
Ja kyllä hän sen sanoman sieltä löysi Me menemme oli keskeisintä ja siihen liittyen tuo tärkeä muistutus, me ihmiset olemme me eikä muut ole noita tai heitä. En ole sanan selittäjä, mutta rohkenen itselleni muistuttaa, että uuden testamentin tekstejä pitäisi yrittää ymmärtää siten, että esimerkiksi Jerusalem on vain paikka eikä yhdessä meneminen vaadi Jerusalemiin menemisitä.
