Hiihtelin tänään Saariselällä kauniissa talvisäässä. Uutinen Jorma Kallion kuolemasta oli mielessäni ollut erilaisissa yhteyksissä; yhdessä Arto Noraksen kanssa muistelimme kiitollisuudella Jorman panosta Musiikkijuhlien perustamiseksi ja samalla totesimme, että taitavan hallintomiehen mieli oli aina luonnossa ja metsästäminen oli hänelle intohimo ja Lappi veti häntä puoleensa.
Hän oli vielä tuore kaupunginjohtaja eikä kukaan halunnut hänen lähtevän mihinkään eikä hän luvannut jättää Naantalia paitsi Rovaniemelle, jos se onnistuisi. Onneksi Naantalille ettei hän lähtenyt, sillä hänelle oli monta tehtävää Naantalissa, kuten Turun Sanomien oheisessa Jukka Vehmasen uutisessa hyvin kerrottiin.
Jorma oli voimakas tahtoihminen, joka osasi toimia yhteistyössä päämääränsä toteuttamiseksi. Pitkään hänellä oli läheisimpänä yhteistyön tekijänä vanhempi juristi laamanni Eero Sutinen hallituksenpuheenjohtajana. Eeron jouduttua luopumaan hallituksen puheenjohtajuudesta alkoivat Jorma nuorempien puoluetovereidensa kanssa harjoittaa kovempaa puoluepolitiikka ja Jorma asettui jopa Kokoomuksen ehdokkaasi eduskuntavaaleihin.
Samaan aikaan Jorma kiinnostui yritystoiminnasta uuden puolisonsa Arja Westerlundin kanssa. Tämä vaihe aiheutti kitkaa hallinnossa ja niinpä Jorma lähti varhennetulle eläkkeelle vuonna 2000 palveltuaan lähes neljännesvuosisadan pidempään kuin ennen tai jälkeen kaupunginjohtajana olleet.
Lappi ja yrittäminen olivatkin Jorman viimeisen vuosineljänneksen hänen ja puolisonsa yhteistä ilmeisen menestyksellistä aikaa.
Tämä osoitti, että Jorma oli monipuolinen ja määrätietoinen. Kanssakäyminen meidän vanhojen naantalilaisten ystävien kanssa hiipui.
Muistamme Jormaa kiitollisuudella ja mielessäni tykyluminen tunturikuusi toi mieleen vahvan itsenäisen erämiehen Jorman
