Tuttavien ja kavereiden
kanssa pitäisi puhua muustakin kuin
säästä. Se voi olla virkistävää, mutta se on ainakin hyödyllistä. Tavatessamme menneen kesän lopulla puhuimme
Dennis Livsonin kanssa uskonnoista ja
traditioista. Kerroin, että eräs oppinut edustajakollega piti juutalaisuuden
vahvuutena sitä, että perheen ruokaillessa puhuttiin vain yleisistä asioista. Dennis
ei pitänyt itseään uskovaisena, mutta kunnioitti juutalaisia traditioita ja
piti niitä arvossa. Hän oli vahvasti suvaitsevaisuuden kannalla ja hänen mielestään
yli uskontorajojen menevä yhteisymmärryksen tulee olla elämäntapana. Siinä hengessä
hänen aloitteestaan Kultarannan makasiinikappeli otettiin aikoinaan käyttöön.
Meillä kaikilla
on paljon sanottavaa Dennis Livsonin saavutuksista,
hänen elämäntyöstään ja merkityksestään
muumi-ideologian kauppamiehenä sekä Naantalin matkailun ihmemiehenä. Haluisin kuitenkin ensiksi
kertoa tuntemastani ihmisestä nimeltään Dennis, koska se helposti unohtuu
merkkimiehiä muistettaessa.
Kaksikymmentä
vuotta sitten Muumimaailma oli aloittanut Naantalissa. Suomen historian syvin lama oli
meneillään. Työttömyys ja konkurssit olivat arkipäivää. Ja tuohon hetkeen
tuodaan idea Muumimaailmasta. Se on itsessään tarina inhimillisestä voimasta ja
luovuudesta, joka ylittää kaiken totutun; kimalainen, jonka lentämisen
mahdottomuuden voi todistaa, lensi sittenkin. Muumimaailma pelasti ja muutti inhimillisemmäksi
ja toisella tavalla toimivaksi Naantalin
ravintolarannan, jonka vetovoima oli mennyt Aurajoelle ilmestyneisiin laivoihin.
Denniksen
uteliaisuus ja ylivertainen itsetunto ohjasi häntä osallistumaan.
Hän tiesi ja tunsi, että jotain oli muutettava ja että
hänellä olisi annettavaa myös julkiselle hallinnolle. Poliittisesti hän julisti olevansa
tannerilainen sosiaalidemokraatti, mutta etsi yrittäjänä poliittisen vaikuttamisen
kanavia Kokoomuksen ja Keskustan suunnalta. Kärsimättömänä yksilösuorittajan
sääntöjen ohjaama pitkäpiimäinen kunnallishallinto ei ollut hänen alaansa. Hän
teki oikein lähtiessään mukaan, mutta hän teki viisaasti jättäessään areenan.
- Noin
kilometrin päässä laaksosta itään Hemuli tuli virralle. Hän katseli tuumivasti
tummaa vuolasta vettä ja sai päähänsä, että elämä oli ihan kuin virta. Toiset
purjehtivat hitaasti ja toiset nopeasti ja jotkut keikahtivat kumoon.
(Hemuli, Muumilaakson marraskuu)
Muumipapaksi
monet tituleerasivat Dennistä, mutta eihän hän ollut hitaasti kiiruhtava. Hän purjehti elämänvirrassa vauhdilla.
Ehkä hänessä oli Hemulia eikä hän keikahtanut kumoon, vaan hänen kohtalonsa oli
siirtyä raskaiden sairauksien murtamana näiltä mailta.
Dennis Livsonin elämäntyötä voi kunnioittaa kulkemalla avoimena olevan
marraskuisen Muumilaakson läpi ja pysähtyä:
- Se
on paras laakso koko maailmassa – -. Siellä on kiva kiipeämispuu, jonne olen
ajatellut rakentaa talon. Veden alla oleva hiekka on koristettu pienillä, pehmeillä
laineilla, ja meillä on näkinkenkiä kaikkien kukkapenkkien ympärillä. Ja meillä
on oma silta, jonka isä on rakentanut, ja sen yli voi ajaa kottikärryissä.
(Muumipeikko, Muumipeikko ja pyrstötähti)
