Luvuilla leikkimisessä voisi nähdä vaikka tällaisen asetelman:
Kun julkisuudessa ovat Kepu ja Vihreät vastakkain esimerkiksi ennallistamisasetuksessa niin ne saavat nousua kannatukseen, kun SDP yrittää pitää hallitusta toimintakykyisenä, palkaksi tulee kannatuksen laskua.
Mielikuva- tai identiteettipolitiikka on tällaista ja siinä ei juurikaan arvoa anneta ihmisten kannalta aikaansaannoksilla kuten ja vaikeuksien voittamisella. Kun ajattelee minkä mankelin läpi Sanna Marinin hallitus on Suomea ohjaillut, ei objektiivinen havainnoitsija voi muuta kuin ihmetellä: Yllättävän hyvin on mennyt.
Laitetaan mutua peliin. Puolueiden kannatus liittynee pitkälle keulakuvien persooniin, poikkeuksellisena aikana nyt myös Nato-profiiliin, jossa Kokoomus on puolueena räväkästi tapetilla. Pääministerin rooli on ollut viime aikoina taka-alalla, kun isoimmat kysymykset korona ja Nato on saatu suvantovaiheeseen. Kukaan ei ole kysynyt pääministeriltä pitkään aikaan mitään. Julkisuus kääntyy aina hänen hyväkseen, myös vapaa-aikaan liittyvissä median höyryämisissä. Nyt ei ole ollut oikein mitään julkisuutta.