Ensimmäinen kaveri
Lauri Tapio
Ala-Hakula meidän kesken Lätsä oli
kansakoulusta keskikouluun luokkatoverini. Läheisiä olimme myös siksi, että olimme tavallisesti
luokkamme pienempiä, jonon hännillä. Lätsä sittemmin aikuistuessaan kasvoi ohi.
Hyväntahtoinen kaveri, jonka kanssa harrastimme myös niitä kiellettyjä juttuja
kuten tupakanpolttoa jo keskikoululaisina; ennen kouluun menoa kävimme matkan
varrella sauhuilla Kylentien ja Väinöläntien risteyksessä ison männyn katveessa.
Ala-Hakulan talo Luostarinkadun ja Kristiinankadun kulmatontilla oli vieraanvarainen ja hyvä kokoontumispaikka kulmakunnan
pojille. Paikka johon avoimesta ovesta mentiin omin nokkinemme odottamaan talon poikia. Äiti oli suosittu hellävarainen kouluhammaslääkäri Isä Lauri oli kovaääninen insinööri, mutta
reilu. Ikäni muistan hienot automatkat, joita tarjottiin autottomankin perheen pojalla; aivan erityisesti muistan sen, että Lauri isä antoi jopa ajaa sylistään
sivutiellä.
Tämän kerron myös siksi, että meidän lapsuuden aikana Naantali oli voimakkaasti
jakautunut poliittisesti ja Lauri Ala-Hakula oli porvaripuolen ja isäni Armas
taas vähemmistönä olleen vasemmisto veturi. Niinpä Jölli laulunopettajamme , luokanvalvojamme ja kanttorimme Veikko Viirtomaa keksi idean houkutella luokkamme syysjuhlaan
väkeä. Kutsun allekirjoittajiksi pantiin LAURI
Tapio ALA-HAKULA ja Mikko ARMAS RÖNNHOLM. Väkeä tuli ja
arpajaiset kannattivat hyvin ja pääsimme luokkaretkelle Hankoon.
Lätsä oli luokkamme paras voimistelussa. Hän oli huimapää ja notkea. Siksi linnunpesille
meneminen oli hänen tehtävänsä ihan luonnostaan. Ja niinpä vieläkin puun
latvassa keikkuvan Lätsän sanat kaikuvat korvissani: ” Menkää pojat alta pois,
ettette loukkaa jos satun putoamaan”. Sitä voi pitää empaattisuuden ja miksei
solidaarisuudenkin huippuna. Voiko
parempaa kaveria olla?
Mutta vaikea ja raskas sairaus oli hänen kohtalonsa.
Tässä on myöhemmin sattumalta sähköpostissa Leinon Joukolta tullut luokkakuva. Etupenkissä istumme Lätsän kanssa.
Toinen kaveri
Kun sitten vartuin minäkin ja pääsin vesijohtohommiin
ja myöhemmin vähän suunnittelu- ja tarkastustehtäviin tapasin nuoren komean mynämäkeläisen
rakennusmestarin Jukka Kyrölän. Hän
oli Ilmari Sillanpään Mynämäen
Maanrakennuksen palveluksessa ja teki paljon töitä Naantaliin, melkeinpä
hovihankkijana. Heitä pidettiin sekalaisen urakoitsijapiirin
herrasmiehinä.
Myös myöhemmissä
työvaiheissani törmäsin Jukkaan niin kunnallistekniikan kuin laitureiden
rakentamisen yhteydessä ja sittemmin myös kaukolämpökanavien kuin myös kivien
proomukuljetusten yhteydessä.
Kaikessa kanssakäymisessä Jukka oli aina
luotettava ja selkeä ja sen lisäksi luonnikas.
Olen myös saanut kokea , että Jukka on vaikeiden asioiden taitava hoitaja lukuun
ottamatta Naantali Meriterassia ja
Sokerin aluetta. Tuttavuutemme, ystävyytemme, joka on ollut vain jonkinlaista mentaalisen
tasoon samanhenkisyyttä, on varmastikin aiheuttanut hänelle vahinkoa ja hän
tuli Naantalissa väärän henkilön kaverina huonommin kohdelluksi. Kun ehdotin
näistä syistä vetäytymistä yhteisestä Naantaliin millään tavalla liittymättömästä tehtävästämme,
hän ehdottomasti vaati jatkamista ilmiselvästä hänelle tulevasta haitasta
huolimatta. ”Se olisi väärin.”
Sosiaalista pääomaa ja verkottumisen taitoa Jukka Kyrölällä oli jo ennen kuin
business – oppikirjat niistä ehtivät kirjoittaa. Tietokone ja dokumenttivarasta
oli hänen terävässä päässään. Hänen aikaansaannokset olivat kunnioitettavat, mutta ne
eivät häntä sokaisseet. Hänen tapaamisensa oli kaikille päivän mukavampia
hetkiä. Kiireinen hän oli ja niinpä
poismenokin pääsi meidät monet yllättämään.
Molemmat kaverit on siunattu viikonvaihteessa
MR 1.9.2013 Kuva Väinölänniemestä 31.8.2013
Moikka Mikko,
”Vappu meni ja Krapula tuli”. Jostain syystä tänään aamulla Googletin Veikko Viirtomaata ja törmäsin luokkakuvaan (muuten n- 1963/4 ei voi olla -58), josta edessä tunnistin melkein kaikki vaikken nimiä muistakaan – ja takarivissähän olen siellä itsekin! En muistanut, että olisimme olleet samalla luokalla, mutta niin sitten kai olimme! Sinusta muistan tuon mielenpainuneen vapunjälkeisen aamunaloituksen alkusanat. Reksi katkaisi lähetyksen keskusradiosta mutta koska olimme sattumalta laululuokassa, kuulin sen kokonaan ja ajattelin, että tuosta Mikosta kuullaan kyllä vielä ja niinhän siinä kävikin. Koska olen itse kiertänyt palloa (Ruotsi-Ranska, Martinique, Kalifornia, Meksiko ja loppupääteasemamaa on Thaimaa…) ja olen kuullut vain yhden aloitteesi kansanedustajana ollessasi – silloin ehdotit Turkua pääkaupungiksi, muttei se läpi mennyt.
Olen muuten seurannut vaalijuttuja siellä verkkoradion ja -lehtien välityksellä ja tuntuu tosi kummalliselta, jopa pahalta, että noin pääsi käymään! Kuinkahan sen saatte korjatuksi!?
Tsemppiä sinne
t. Pertti, takimmainen rivi oikenpuoleinen siellä kahdesta jäbästä