Kymmenen vuotta sitten kirjoitin aiheesta näillä sivuilla :
Suomalaisjoukot nostavat lipun kolmen valtakunnan rajapyykille Lapin sodan päätyttyä 27. huhtikuuta 1945
Kansallinen veteraanipäivä on Suomessa sotaveteraanien kunniaksi 27. huhtikuuta vietettävä juhlapäivä ja yleinen liputuspäivä. Sitä vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1987[1] osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta. Ehdotuksen kansallisesta veteraanipäivästä teki pääministeri Kalevi Sorsa[1] ja asia vahvistettiin valtioneuvostossa puolustusministeri Veikko Pihlajamäen esityksestä. Tehtävä siirtyi Keski-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosastolle, jossa ensimmäisen kansallisen veteraanipäivän järjestelyt hoiti Pekka Kaura-aho käyttäen tapahtumaan 32 000 markkaa.
Lapin sota ja samalla Suomen osuus toisessa maailmansodassa päättyi 27. huhtikuuta 1945,[1] joka on jäänyt Suomen puolustusvoimien viimeisimmäksi sotapäiväksi. Silloin loputkin Saksan 20. vuoristoarmeijan sotilaista vetäytyivät kello 13.30 mennessä Kilpisjärveltä Norjan puolelle rajaa.
Kansallista veteraanipäivää ei vietetä voitonjuhlana, vaan sillä on kaatuneiden muistopäivääkin rauhanomaisempi luonne.
Miksi vasta 1987 ?
Olen ollut sellaisessa etuoikeutetussa asemassa, että tutustuin Aseveliliikkeen veteraaniin Veikko Helteeseen edustajatoverina. Hän oli luomassa aseveliliittoa, joka lakkautettiin sodan jälkeen rauhansopimuksen perusteella. Veikko Helle kertoi, että aseveliliiton perimmäisenä tarkoituksena oli veteraanien sosiaalisesta asemasta huolehtiminen, mutta Neuvostoliiton silmissä sitä pidettiin Suomen Neuvostovastaisen sotapropagandan tekijänä.
On aivan luonnollista, että tuossa liitossa oli mukana myös hurmioituneita edustajia , joiden esiintymine ei sopinut sodan jälkeiseen ilmapiiriin. On muistettava, että edelleen tuolloin oli kyse Suomen olemassaolosta. Keinot vaan olivat toiset ja ennen muuta presidentti Paasikiven ja Kekkosen tosiasioiden tunnustamisen ulkopolitiikka oli valassa ja se oli perusteltua eli kansakunnan kannalta viisasta.
Veteraanijärjestöt ottivat sittemmin hoitaakseen nämä veteraanien edunvalvonnan tehtävät ja kuten kerroin, niin vihdoin sitten vuonna 1987 tästä veteraanipäivästä tuli osa virallista kansallista perinnettämme.Kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta, on ollut eniten käytetty yhteinen lähtökohta sotaan osallistumiselle. Erittelen vähän kokonaisuutta ja yritän jalkaa käsitteitä osiin:
Koti on yksityisasia, uskontokin on henkilökohtainen, sen sijaan isänmaa on yhteinen asia. Jälkeenpäin arvioiden veteraanisukupolvi onnistui tehtävässään. Meillä on kodit, meillä on uskonnon vapaus ja meillä itsenäinen kansakunta, jonka asioista päätämme itse tietenkin maailman reunaehtojen puitteissa.On niitä, jotka vierastavat näitä vähän juhlallisia ja ehkä leimautuneitakin sanoja. Heille olen yrittänyt selittää tämän päivän termein saman asian: Suomalaiset taistelivat Neuvostoliittoa ja Saksaa vastaa tärkeiden ihmisyyden arvojen puolesta:
Vastustettiin ihmisoikeuksien loukkauksia., puolustettiin henkilökohtaisen vapautta ja pidettiin kiinni kansojen itsemääräämisoikeudesta. Suomalaiset miehet ja naiset taistelivat siis oman henkensä ja terveytensä alttiiksi pannen kotona olleiden perheiden ja jälkeläistensä ja tulevien sukupolvien puolesta, siis meidän puolestamme.
Kallisarvoisen lahjan annoitte meille, sillä jalostitte tämän kärsineen maan jälleenrakennuksen aikana ennen näkemättömän hienoksi maaksi, jossa voi elää ihmisarvoista arkielämää, tuntea turvallisuutta, saada elantonsa, kolutuksensa ja päästä toteuttamaan itseään ja vieläpä voi tasavertaisena olla muiden maiden kansalaisten kanssa tekemisissä niin työn kuin vapaa-ajankin aikana.
Eihän meillä ole tapana liikoja puhua ja siksi täkäläisittäin sanon: Ei huono lopputulos.
Naantali pyrkii kuuntelemaan veteraanien kohtuullisia toiveita ja toteuttaa niitä mahdollisuuksiensa mukaisesti myös aineellisesti. Mutta uskokaa, että me naantalilaiset tunnemme suurta kiitollisuutta teitä kohtaan ja mielissämme toivomme teille kaikkea hyvää.
Suomi oli ja on puolustamisen arvoinen – Suomen ja suomalaisten on yhdessä puolustettava ja autettava muita puolustmaan yhteisiä arvojamme niin, että Euroopassa voidaan elää ihmisarvoista elämää ja tuntea turvallisuutta.
JÄLKIKIRJOITUS:Vaikka kotimme taakse jäi, jäi eteemme elämä
Ilmari Käihkö pohdiskelee kolumnissa sodan voittoja ja tappioita:
Tulosmanipulaation käsite alleviivaa sodan voiton olevan tiettyjä tavoitteita ja niiden toteutumista painottava poliittinen prosessi. Sota ei tällöin välttämättä ole nollasummapeli, jossa yhden voitto tarkoittaa toisen häviötä.
Talvisodan suhteen tämä tulee ilmi esimerkiksi Helsingin Käpylässä sijaitsevan Karjalatalon edustalla seisovassa Evakkoäiti-muistomerkissä(siirryt toiseen palveluun). Sen laatta muistuttaa: ”Vaikka kotimme taakse jäi, jäi eteemme elämä.”
Suomi selviytyi menetyksistä huolimatta itsenäisenä. Elämä jatkui.
