Naantalin kaupunginvaltuusto ostaa Rauno Puolimatkalta Keitilästä maita 1,6 miljoonalla yhteensä 134 hehtaaria, eli n. 1, 2 € / m2 hinalla.
Alueet ovat tuleville polville. Alueet ovat yleiskaavassa osoitettu pääosin maa- ja metsätalousalueiksi (Kaavamerkinnät M, M-1, MA ja MA-1). Keitilän Alistalon talouskeskus, jonka ympäristö ja rakennuskanta on merkitty suojelluksi niin maakuntakaavassa kuin myös yleiskaavassa (Kaavamerkintä AP-2/s-1). Hieno kokonaisuus, joka on päässyt huonoon kuntoon. Luovuutta tarvitaan ja / tai joku innostunut ylläpitäjä, kaupungille tuollaiset kokonaisuudet tahtovat tulla kalliiksi.
Mutta sitten kauppa tuo mieleen menneitä.
Raunon isä Armas Puolimatka osti Miekkulan ja nämä Keitilän tilat vuonna 1987, muistaakseni 18 miljoonan markan hinnalla. Kaupanteosta kerrotaan vuorineuvoksen kiusoitellen myyjää Miekkulan ja Keitilän perinnyttä Keijo Lounelaa shekkiä kirjoittaessaan tokaisemalla: – eikö se kauppahinta ollut 24 miljoonaa.! Asiamiehet korjasivat summan; Sellaista rahamiesten huumoria.
Seuraavana vuotena 1988 olin välittäjänä, kun Puolimatka osta Taivassalosta Keräsaaren ym. muita rantatontteja ja niiden takamaita. Kaupan teon yhteydessä Armas Puolimatka pohdiskeli, että niitä Keitilän maita voisi käyttää golf-kentäksi. Mielestäni kyllä ja luulen, että monet muutkin Naantalissa olivat sitä mieltä. Hän palasi asiaan vielä tavatessamme viimeisen kerran Jaakkolassa vuoden 1989 elokuussa muutama päivä ennen hänen kuolemaansa. Puolimatkan kaveri Pekka Sivula taisi luonnostella paperillekin kenttä ideoita.
Perillisten kanssa en ole aiheesta puhunut. Isokylän kaupan myötä lopullisesti nuo ajatukset hautautuivat.
Nyt pallo on kaupungilla ja uudet päättäjät – eikä taida koskea tulevaa valtuustoa – saavat kehitellä kaikessa rauhassa ideoita.
Mielestäni kiirettä ei ole eikä ole pahasta vaikka maiden viljelyä jatketaan; hieno kulttuurimaisemaa on ilo katsella, kuten kesäinen kuva todistaa
