Kaikki toitottavat, että perussuomaliset ovat saaneet omat vaaliteemansa hyvin esille. Media tekee parhaansa ja kovasti siinä on ollut apuna Kokoomus, joka on kannattanut perussuomalaisten maahanmuuttoon liittyviä teemoja estoitta.
Tämän politiikkaa ja sekin on politiikkaa, että Ville Rydmanin myötä nostetaan Svinhufvud muistuttamaan Suomen demokratiaa uhanneesta 1930-luvun kovasta oikeistolaisuudesta. Siinä ajattelussa oli liberaalisuus kaukana. Ja samaan suuntaan nyt Suomessa mennään vauhdilla.
Saksan äärioikeistolaisuus nostaa päätään, Italiassa on sodan jälkeisen ajan oikeistolaisin hallitus, Ruotsissa valtaa pitävät kokoomuslaiset Ruotsidemokraattien ohjelmalla. Venäjän hyökkäysosta Ukrainaan, joka on juurisyy Euroopan ja Suomen talousvaikeuksiin unohdetaan ja syy vieritetään hallitukselle, joka on hoitanut ulko tulleita kriisejä mallikkaasti.
Suomessa ollaan näin vakavani aikoina lähtemäsää oikeaan laitaan ajautuneiden perussuomalisten ohjastamaan kelkkaan. Kukaan ei tunnu muistavan tuon puolueen nousun slogaani: Missä ongelma siellä EU. Haluavatko suomalaiset ottaa riskin, että Suomi alkaisi olla uhka EU:n yhtenäisyydelle nyt, kun erityisesti meidän suomalaisten keskeisin turvamme on yhtenäisessä EU:ssa.
Ohjelmaltaan ja sisäisiltä suhteiltaan, koko poliittiselta kokemukseltaan epävakaan Perussuomalaisten nousu hallitukseen poikkeuksellisen vaikeana aikana tuntuu huonolta vaihtoehdolta. Kokoomuksen ja Sdp:n yhteistyö tuntuisi nyt rakentavalta mahdollisuudelta, jos puolueista vain löytyy pragmaattista malttia. Se taitaa edellyttää, että Sdp on kahden suurimman puolueen joukossa. Äänestän Sdp:tä.