Kunnallinen demokratia on lähidemokratiaa. Kuntalaisten itsehallinto on perustuslaillinen oikeus. Yleisellä ja yhtäläisellä vaalilla asukkaat valitsevat suoraan kunnan korkeimman päättävän elimen, valtuuston. Käytännössä valtuustoihin valitaan edustajat puolueittain. Niinpä puolueet ja niiden edustajata on suora yhteys kuntalisiin vaalien välillä. Tämä yhteys on tämänkin jutun taustalla.
Joka päiväisessä elämässä kuntalaiset palveluiden käyttäjinä ovat tekemisissä enemmän kunnan henkilökunnan kuin päättäjien kanssa. Naantalin palkkalistoilla on 1.200 henkeä ja valtuustossa 43 ja vaikka lautakuntien jäsenistä enemmistö lienee valtuuston ulkopuolelta, niin taitaa virkamiesten ja luottamushenkilöiden suhde olla 1 /10 henkilökunnan hyväksi. Siis me luottamushenkilöt olemme vaativan tehtävän edessä yrittäessämme hoitaa asukkaiden valtuutusta kunnialla.
Tehtävien laajentuessa ja kunnan kasvaessa on omankin luottamushenkilö uran aikana tapahtunut valtava muutos. Valtuustoon tulevien päätösten määrä on vähentynyt ja niiden kosketuskohta tosielämään ohentunut. Lainsäädäntä julkiselta vallalta tulevana ja markkinat yksityiseltä puolelta rajoittavat myös päättäjän liikkumavaraa. Maankäyttösektoria lukuun ottamatta päätöksentekoa kuvataan suuria linjoja koskevaksi, strategiseksi. Käytännössä se tarkoittaa yleviä sanoja ja rahan jakoa suurissa erissä.
Muutamalla rivillä pohdin päätöksenteon onnistumista lasten kasvatuksen ja oppisen liittyen. Valtuutettuna olen saanut runsaasti tietoa ja erilaisia laskelmia kouluverkon muutoksesta. Kaikkein konkreettisimmin tässä on kyse ollut koulutaloista ja tiloista.
Koulutuksen tavoitteet ja koulutukset sisällöstä päättäminen on kunnallisen päätöksenteon näkövinkkelistä on ollut ylhäältä annettuja siis lainsäädäntö, asetuksia ja ohjeita. Paikallisesti se on taas vahvasti opetusalan ammattilaisten käsissä. Kunnallisella demokratialla ei tässä ole merkittävää osaa, valtuusto osallistuu kuuntelemalla.
Naantalin olosuhteissa on vielä ollut sellainen erikoisuus, että talous ja kustannuspuoli ovat saaneet suhteellisen vähän huomiota. Henkilökunnan mitoituksestakaan ei ole päätöksiä tehty.
Kouluverkkoasiasta on informoitu oppilaiden vanhempia suoraan ja naantalilaisille tietoa jaettu kaupungin omien ja julkisten kanavien kautta.
Projektin valmistelua voi pitää asiallisena ja muodolliset vaatimukset täyttävänä. Mutta jotain oleellista puuttuu. En ole kuullut tai en ole osannut selvittää mitä varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa on muuttunut ja muuttumassa ja mistä syystä ja millä perusteilla.
Tästä kokonaisuudesta jää sellainen päälle liimatun tuntu ja itseltään joutuu kysymään, ovatko fyysiset muodot ylittämässä ja ohittamassa henkisen sisällön.
Tämä keskustelu on käymättä, valtuustossa viimeksi Kuparivuoren koulun lakkauttamisen yhteydessä vain Sirpa Hagsberg,sd kysyi viitaten edellisen sunnuntain Helsingin sanomien laajaan artikkeliin, tiedämmekö tarpeeksi uusien koulutilojen sopivuudesta kulutuksellisiin tavoitteisiin näiden kouluverkkopäätöksien tekemisen perusteeksi. Monet meistä ihmettelivät keksittämisvimmaa sekä ”pieni on kaunista ja lähellä” ideasta luopumisintoa.
Kun nyt on tullut esille, että kaupunki on jo ryhtynyt yrittäjien kanssa selvittelemään Kuparivuoren koulun käyttöä, niin vähän tausoja tuntevana, joutuu kysymään onko kouluverkon kehittämistä ohjaamassa markkinoiden näkymätön käsi.
Kokonaisuus ei ole yksinkertainen tai sitten on vaikkapa B. Virtanen juniorin kannalta katsottuna.
