NYK 100- vuotta: Mikko Rönnholmin ja Otto Elomäen puheet

Koulu on vättämätön, tärkeä ja kannattava
Mikko Rönnholm, valtuuston puheenjohtaja NYK 100 vuotta 31.10.2015

Arvoisat  rehtorit,
opettajat ja koulutoverit, hyvä juhlaväki

Seisomaan nousten teimme kunniaa Suomen lipulle. Verner
Vihervuoren trumpetin soidessa Finlandia hymniä siirsimme ajatuksemme
menneisiin aikoihin. Taustakuvaksi oli
heijastettu Loistakaa tähtinä maailmassa
historiikin sivu, joka kertoo koulun entisen oppilaan ja rehtorin Rafael Suvannon urasta ja
sankarikuolemasta. Palvontaan syyllistymättä voinemme yhteisesti häneen
kohdistaen tehdä kunniaa edesmenneille Naantalin Yhteiskoulun perustajille,
johtajille, opettajille, rakentajille, pystyssä pitäjille ja kaikille koulua
käynneille.
Juhlatoimikunnan puolesta laskimme  Keijo
Virtasen ja Jouni Ristolaisen laskimme aamulla kukat Akusti A. Aarnion 
ja sankarivainajien haudoille.

Tervetuloa Naantalin Yhteiskoulun satavuotisjuhlaan.

Aivan aluksi pyydän kiittää kouluenn johtoa, opettajia, oppilaita sekä
talkoissa mukana olleita entisiä oppilaita koulun
satavuotisjuhlajärjestelyistä.

Koulun juhlassa, kun ollaan,
niin aloitankin tervehdykseni entisen opettajani kysymyksellä:
Mitä tapahtuu, kun kappale upotetaan veteen? Aikoinaan vastauksen viipyessä,
hiljaisuuden katkaisi kysyjän Mauno
Kesäläisen vastaus: Se kastuu.

Muitakin oikeita vastauksia on, muistammehan veden aiheuttaman nosteen.
Tervehdyksen pitäjän asema huomioon ottaen, kysyn miten yhteiskoulusta ja sen
seuraajista lukiosta ja yläasteesta kaupunki on kostunut?

Koulua ei olisi ilman kaupunkia, on tietenkin lähtökohta. Mutta koulua ei
olisi, jos sata vuotta sitten kaupunki olisi asiasta päättänyt. Vasta
ilmestyneen historiikin sivuilta selviää, että kaupunginvaltuustossa puhuttiin
ihan tuttuun tapaan ”Hyvä hanke, mutta
aika ei ole sopiva, eikä laskelmiin voi luottaa”.
Äänten mennessä tasan valtuuston ruotsinkielisen puheenjohtajan Atte Francken ei-ääni ratkaisi eikä avustusta
tullut.
Mutta suomenkielinen ja- mielinen kansalaisyhteiskunta oli uskossaan vahva, ja koulu
aloitti ilman kaupungin avustusta. Ihme
tapahtui.

Myöhemmin annettiin halkoja seitsemän syltää, kertoo historian kirja.

Siitä saa oivan lähtökohdan arvioida 100
vuoden muutosta yleisellä ja Naantalin tasolla:
Seitsemällä sylillä eli 28 motilla käyttäisi
Naantaliin tulevaa monipolttolaitosta
viisi minuuttia. Sata vuotta sitten Suomessa käytettiin halkoja 22 miljoona
kuutiota ja sähköä 200 GWh eli energiasisällöllä laskettuna puuta käytettiin 165
kertainen määrä. Nyt puun halkokäyttö on viisi miljoonaa kuutiota ja sähkö 83
TWh eli Sähköä käytetään 12 kertaa enemmän kuin puuta
Kirjan mukaan vuoden 1916 opettajattaren 130 markan kuukausipalkalla  olisi saanut pari
syliä halkoja tai Sähköä 300 KWh Nyt opettajan kuukausipalkalla saisi 20 syltää siis kymmenkertainen määrän ja
sähköä 30 000 KWh eli 100 kertaisen määrä sadan vuoden takaiseen aikaan
verrattuna
Maijamäen koulurakennuksen sähkön käytöstä ja 80 000 osa  maan sähkön käytöstä.
lämmittämiseen tarvittaisiin 135 syltää puita ja koulun sähkön käyttö on 1
GW:ta eli 200 osa sadan vuoden takaisesta koko maan sähkön käytöstä, joka oli
taas viidesosa Naantalin laitosten nykytuotannosta

Juhlivan koulun
historian voi jakaa kahteen puolivuosisataan

Ensimmäinen puolikas oli yksityistä koulua, Ruotsin opettaja
Tuulikki Savia sanoisi että käynnissä oli 
kampen för existensen,
olemassa olon taistelu.

Koulun ja kaupungin suhdetta kuvaa Uudessa Aurassa esitetty periaatteellinen
kysymys: Voiko kaupunki nauttia kannatusta
yhteiskoululta.
Kysyjä huomautti, että opettajien maksamat verot ovat huomattavat ja mikä
merkittävää, että kesäkaupungin asuntoihin saatiin vuokralaisia ja vielä se,
että naantalilaisten ei tarvitse lähteä muualle.
Koulussa oli vuosina esim. lukuvuonna 1925-1926 
95 oppilaasta 25  Naantalilaista.
Vuonna 1936 naantalilaisten ja muiden muualta tulleiden suhde oli kääntynyt
naantalilaisten voitoksi 60/40.
Toinen vuodelta 1936 oleva lukusarja pistää
silmään:
Koulun valtionavut olivat – vaikka olivat
laskeneet yli 200.000 markan tasosta – tuolloin 120.000 markka ja kaupungin avustus  14.400
markkaa. Valtionapujen merkityksen ymmärtää, kun vertaa sitä kaupungin verotuloihin,
jotka olivat yhteensä 340.000 markkaa ja toiseksi siihen, että kaupungin muihin
tarkoituksiin saamat valtionavut 41.000 markkaa yhteensä.
Koulun avulla kaupunkiin saatiin valtion ja yksityisten ulkopuolista rahaa
huomattavan paljon. Koulu oli pienimuotoinen sampo.

Herrojen kolulu
Historiikissa puhutaan herrojen koulusta, mutta Naantalin olosuhteissa ei
kysymys ollut siitä, kuten nykysilmin voisi luulla, että täällä olisi
vasemmistolaisella asenteella ollut kaunaisuutta parempien ihmisten koulua
kohtaan. Vasen laita oli tuolloin kuriositeetti, Suomen toiseksi pienimmän köyhän
kaupungin pikkuporvarillinen nuukuus ratkaisi. Kaupunki EI TAINNUT OLLA
SOIHDUNKANTAJIEN ETURIVIÄ. Onneksi koulun aktiivit sivistysporvarit eivät antaneet
periksi ja koulun opettajat sietivät paikallista joustaa palkkapolitiikassa.

Hyvät kuulijat

Sodan jälkeinen kaupungin kasvu ja uudenlainen asenneilmasto
toi kouluun oppilaita ja koulun kahdeksan luokkaiseksi muuttaminen oli harvinaisen
viisasta ennakointia. Kunnianhimoisen rehtori-tohtori Kurt Enkolan rooli oli tässä ratkaiseva.
Koulusivistyksen yleistymisen merkiksi historian
siivet suhisivat silloin, kun ensimmäiset ylioppilaat kirjoittivat
ylioppilaiksi 1952 Naantalin Työväentalolla.

Koulutalo oli toinen ihme
Ja sitten harpottiin eteenpäin oppilaiden määrässä ja koulutilojen laadussa: 1950
luvulla sodan jälkeisen jälleenrakennuksen ja rahojen niukkuuden aikoina saatiin
kouluolot asialliselle tasolle. Naantali menetti muutamaksi vuodeksi koulun
maaliskuntaa, raja kulki Kristofferin kadulla. Mutta sekin oli onnistunutta
ennakointia, sillä koulun lähestyessä 50-vuotispäiviään (1964) oli jo
maaliskunta ja kaupunki yhtyneet. Koulun oppilasmäärä nousi yli 750 oppilaaseen
ja nykyrahassa koulu oli käyttänyt investointeihin yli 5 miljoonaa euroa. Ja
tämä tapahtui ennen Nesteen jalostamon tuomaa kehitysloikkaa. Se oli toinen
ihme.

Yhteiskunta muuttuu: Asenne ja resurssit
johtava kaupungin kouluun

Yhteiskunnallinen muutos tuli samanaikaisesti entistä enemmän kolutusta
suosivaksi ja kaupungin resurssit paranivat ja halukkuus panostaa koulujen
kehittämiseen oli rikkaaksi itsensä tuntevalle Naantalille niin suurta, että
mitään valtionapuja ei odotettu eikä yhteiskoulun siirtämistä peruskoulujärjestelmän
mukaiseksi odotettu, vaan koulu otettiin kaupungin kouluksi ennakoiden tulevaa
tilannetta.

Naantalin on sen jälkeen panostanut koulutiloihin ja opetuksen tasostakaan ei
ole tarvinnut tinkiä. Koulun 100 vuotisen historian toinen puolikas on ollut
kaupungin koulun historiaa. Tarkoitan, että puolin ja toisin on tunnettu yhteenkuuluvuutta.

Kaupunki oli kouluun ja koulukin
useimmiten kaupunkiin melko tyytyväinen.
Tämä oli sitä Kesäläisen mainitseman kastumisilmiön toista vaikutusta; kaupungille
koulu on merkinnyt nostetta. Voi sanoa, että koulu on ollut yksi itsenäisen
kaupungin symboleista, jota on tarvittu suuren itäisen naapurin
laajentumispyrkimyksiä vastustettaessa. Ja niinpä omasta koulusta on pidettävä
kiinni jatkossakin.

Uskomattoman edullinen
koulu
Unohtamatta koulun yleissivistävän merkityksen ensisijaisuutta rohkenen
arvioida, että instituutioiden välisessä kustannus hyöty analyysissä jopa
nykyisellään lukio on kaupungin kannalta ellei ihan taloudellisesti tuottava niin kuitenkin omillaan toimiva. Koulu maksaa kaupungin tuottavalla
tilalaitokselle käypää vuokraa. Kaupungilla on 10 000 neliön kiinteistö, jonka
arvo kirjapidossa on 5,8 miljoonaa eli alle 600 €/m2. Lukion kaupungin nettomenot
ovat 0,5 miljoonaa kun henkilöstökulut
ovat 1,6 miljoonaa, valtion avut 1,9 miljoonaa. Missään muussa julkisessa hyvinvointipalvelutoiminnassa
ei ole tällaisia suhteita.

Koulu on tuonut
voimavaroja kaupungin hallintoon.
Tämän lisäksi vaakakupissa merkittävän positiivisena punnuksena on koulun
tarjoama henkilöpanokset kaupungin hallintoon. (Puhun siitä, mitä tiedän ja jos
joku jää mainitsematta, niin se on minun vikani.)
Ensinnäkin:
Maineikas ja kunnioitettu opettaja, lehtori
Raakel Ali-Melkkilä teki pitkän uran
kaupungin valtuuston varapuheenjohtajana sodan jälkeen aina maalaiskunnan
yhdistymiseen asti. Hän oli oman ryhmänsä Angela Merkel.
Mauno Kesäläinen ja Aira Komonen olivat valtuuston
puheenjohtajia tehtävässään erilaisia, mutta erinomaisia.
Hannu Keitilä ehti olla
kaupunginhallituksessa olla rakentava kehittäjä. Opettajat Kurt Enkola, Erkki
Ellä ja Jarkko Kanerva ovat olleet valtuustossa.
Koulu on myös kasvattanut oppilaita kaupungin
luottamushenkilöiksi.
Tällä hetkelläkin valtuuston jäsensitä 17 on käynyt kouluamme. Valtuuston
puheenjohtajina ovat toimineet koulun oppilaista Markku Aarola, Jan Lindström
ja Mikko Rönnholm.
Naantalin ensimmäinen kaupungin hallituksen puheenjohtaja Eero Sutinen on koulun kasvatti ja Naantalin
Hallituksessa on NYK:n eli Naantalin ENA:n (École nationale d’administration),
kasvattien enemmistö äänin 7-4. 

Yhteiskoulu ja myöhemmin peruskoulun yläaste ja lukio ovat Naantalin
kehittymisen kannalta kaupungin tärkeimmät instituutiot. Niiden merkityksestä
on voinut saada hyvän käsityksen kun koulu on järjestänyt yleisöluentojen
sarjan, jossa koulun entiset oppilaat ovat esiintyneet. Koulu on saavuttanut
tavoitteensa. Siitä puhuu hyvää kieltä se, että 103 ylioppilasta sai tänä keväänä
lakkinsa eikä kukaan reputtanut. Koulu on sijoittunut kaikissa mittauksissa
hyvin. 
Kaupunki kiittää 100-vuotiasta koulua ja uskoo vahvasti koulun olevan myös tulevan
Naantalin vahvimpia varustuksia kaupungin elinvoiman ja itsenäisyyden
rakentamisessa.
Menestystä ja onnea työssänne.

          #####################################

Naantali on yksi kuudesta maamme keskiaikaisesta
kaupungista. Yksi Suomen sivistyksellisistä tukipylväistä.
Otto Elomäki abiturientin puheenvuoro 31.10. 2015

Olen Otto Elomäki, lukion abiturientti ja toimin
opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana. Opiskelijakunnan hallituksen
puolesta pääsen toivottamaan teidät kaikki lämpimästi tervetulleeksi,
juhlistamaan 100-vuotiasta kouluamme. 

Olen iloinen ja ylpeä siitä, että saan tänään, tässä
arvokkaassa juhlassa lausua teille juhlavieraille muutaman sanan. 

Minun on vaikea puhua jo parin vuosikymmenen takaisia
asioita, sillä  koulukokemukseni ovat
alkaneen 11 vuotta sitten. Haluankin puhua siitä, millaista  opiskelu on tänä päivänä.

Digitalisaatio on tämän päivän trendikkäimpiä sanoja
koulutusmaailmassa. Tietokoneita ja muita laitteita ilmestyy luokkahuoneeseen
niin nopealla tahdilla, etteivät kaikki opettajatkaan aivan pysy tahdissa
mukana. Jopa osa opiskelijoista vastustaa tätä kehitystä.  Koululaitoksemme on kuitenkin valtavassa
digitaalisessa murroksessa – vääjäämättä. Jopa perinteikkäät
ylioppilaskirjoitukset alkavat ensi-vuonna muuttua sähköiseen muotoon. 

Muutos tuo paljon haasteita myös opettajille, sillä
diginatiivit opiskelijat päihittävät monessa kohtaa opettajien tieto- ja
taitotason sähköisten laitteiden käytössä. Diginatiiveilla tarkoitetaan nuoria,
jotka ovat syntyneet keskelle uutta teknologiaa ja tietoverkkoja.

Välillä opiskelijasta tuleekin opettaja. Tämä jatkuva ja yhä
lisääntyvä vuoropuhelu on suurimpia periaatteellisia muutoksia, joita
koulussamme on tapahtunut. Opettaja ei ole enää se luokan edessä oleva ääni
jota vain kuunnellaan, vaan oppija opiskelijan rinnalla. Parhaimmillaan tämä on
yhteisöllistä oppimista, lisää kouluviihtyvyyttä  ja vahvistaa opettajan ohjauksellista roolia.

Tietotekniikka soveltuu erityisen hyvin yhteisöllisen
oppimisen välineeksi, mutta sitä käytetään siihen vielä aivan liian vähän.
Tieto-ja viestintätekniikan käyttö opetuksen luontevana osana ei ole riittävästi
koulun arkea. Tyypillistä on, että koulussa on tietokoneluokka, jonne mennään
erikseen. Se tuntuu kummalliselta oppilaasta, joka ei ’mene’ tietokoneelle
erikseen  vaan elää digitaalisessa
maailmassa  kaiken aikaa.

Meillä on syntymässä kuilu aikaisempien sukupolvien ja
digiajan lasten ja nuorten välille. Oppimiskäsitykset ovat muuttuneet,
teknologia on mullistunut ja työelämä vaatii aivan toisenlaisia taitoja kuin
esimerkiksi 50 tai 100 vuotta sitten.

Uusi sukupolvi toimii maailmassa eri tavalla kuin edeltäjänsä.
Sillä on entistä vähemmän halua ja valmiuksia istua hiljaa paikallaan ja
kuunnella kun opettaja puhuu.

Tulevaisuudessa näänkin juuri vuorovaikutuksen opettajan ja
opiskelijan välillä kasvavan. Enää ei opettaja vain puhu luokan edessä ja opiskelijat
yrittävät päntätä muistiinsa niin paljon tietoa kuin vain ehtivät, vaan sen
sijaan opiskelijat hakevat itse tiedot netistä ja opettajan tehtävänä on ohjata
opiskelijaa tiedon käsittelyssä, sen soveltamisessa sekä lähteiden
luotettavuuden arvioinnissa. Myös opiskelijoiden yksilötyöskentely vaihtuu yhä
enemmän tiimissä tehtävien kokonaisuuksien luomiseen.

———-

Opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana ja Suomen
Lukiolaisten Liiton toiminnassa mukana olevana, olen päässyt kuulemaan ja
seuraamaan valtakunnallisella tasolla Suomen eri lukioiden toimintaa.

Naantalin lukio on tasokas oppilaitos. Koulussamme  on yhä edelleen – kuten on ollut sata vuotta
–  innostavat ja ammattitaitoiset
opettajat.

Erityisen paljon arvostan lukiossamme opiskelijoiden
vaikutusmahdollisuuksia kaikkeen koulutyöhön. 
Vuorovaikutus opettajien kanssa on mutkatonta ja molempia osapuolia
kunnioittavaa.

Koulurakennuksemme sijaitsee ympäristössä, joka
kauneudessaan lisää ihmisen hyvinvointia ja siten osaltaan helpottaa
opiskeluamme. Ei taida Suomessa olla toista niin kaunista koulurakennuksen
paikkaa kuin meillä Naantalissa on.

Lopuksi haluan siteerata kasvatuspsykologian professori
Kirsti Lonkaa:

”Kaikki lapset ovat motivoituneita, mutta eivät välttämättä
niistä asioista, joista opettaja haluaisi. Ja jos oppilas ei koe opetettavaa
asiaa tärkeäksi, ei ehkä osaa, hän turhautuu ja keksii helposti muuta
tekemistä.

Oppiminen ei ole helppoa, eikä siitä ole tarkoitus tehdä
viihdettä.  Sen sijaan se voi olla
kiinnostavaa, innostavaa ja motivoivaa.

Antoisaa, muistorikasta ja naurun täyteistä juhlaa teille
kaikille!