Voittamisen tärkeys tai häviämisen pelko ohjaavat ikävä kyllä enemmän kuin tavoite yhteisestä hyvästä.
Olen varmaan täällä Järvi Suomessa melko lähellä itärajaa taaimmaisen salpalinjan taustalla toivonut, että EU täyttäisi toiveemme rauhan unionina eli kuten sen iskulauseeksi sen käänsin: ”EU on järjen vastaus rauhaan unelmaan”.
Tämä tarkoittaa, että EU:ssa itsenäiset kansallisvaltiot tekevät yhteistyötä estääkseen vahingollisen ja vaarallisen keskinäisen kilpailun ja ollakseen vahvempia muun maailman partnereita oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.
Siksi emmanuel Macronin esittämä vaatimus, että EU:n on pystyttävä toimimaan oli oikein. Kyynikot antavat puheille piut paut, mutta siliti siitä on kysymys.
Its Economy stupied kampanjoi Bill Clinton siis talous ratkaisee voi olla selitys tehdylle ratkaisulle. EKP:n johtajan valinta oli yli muun siksi, että EU:n päätöksenteko ei ikävä kyllä kykene eikä ehdi toimia talouden vauhdin vaatimalla tavalla. Macron on itse invstointi pankkiri ja varmaan tlaousasioihin sekä kouluuntunut että kokemusta saanut toimija. Hän halusi Draghin linjan jatkuvan , enkä ole varma siitä etteikö Merkelilläkin ole vähintään lukkarin rakkautta tuohon suuntaan. Merkel on luultavasti vastuullisuudessaan viisaampi ja haluaa suojella Saksaa Saksan talouslinjalta. Mennyt aika on ollut Saksalle loistavaa taloudellisesti siksi, että Saksa on kuulunut euroon.
Siis olisko voittaja talous. Tai onko kysymys vahasta sosialistisesta teoriasta, että talouden prerusraken voittaa poliittisen ylärakenteen
Entä demokratia, kun spizenkandidaatit saivat mopen osan. Horjuva Juncker laukaisi, että hän on Saimaan norpan seurakaveri tosin sillä erolla, että hän oli ensimmäinen ja samalla viimeinen vlituksi tullut kärkiehdokas.
No onko tuo idea sitten ollut loppuun asti harkittu. Hyvä idea, mutta huonot ehdokkaat, on yksi väite ja toien on että tämä EU:n organisoitu skitsofrenia kuten Jaques Delors päätöksentekoa kuvasi ei sovellu tähän.
Ja kolmas pikkujuttu, jonka panin merkille: Heidi Hautala ja Mipe Kumpula eivät muistaneet, miten äänestivät edellisellä kerralla, kun parlamentti valitsi komission puheenjohtjaan. Ei taida ollla parlamentin kannalta tärkeä asia!
