Sarjassa tuulta päin mennään itään Krapinnokan ohi Lappalaisten rantaan, sieltä Rauman läpi ja tullaan takaisin.
Lappalaisten ranta olisi ollut vanhanajan juhannuspäivänä väkeä pullollaan, niin että jopa meidän kanta-asiakkaiden oli vaikea paikkaa löytää. Me katinhännän muksut emme Hiekkarannalla maksulliselle rannalle mennet.; vesikin oli likaista sanoivat vanhemmat.
Jako oli selkeä ja tarkka: Naisten ja Miesten Sileä Kalliot ja välissä lasten ranta. Turkulaiset, joita viikonvaihteessa oli paljon eivät jako ymmärtäneet noudattaa ja olipa muitakin sellaisia esimerkiksi Ruotsista tulleet Sipilän pojat makoilivat naisten puolella. Kansainvälisen tuulahduksen toivat juutalaiskesävieraat ja sitten vilkkaat Nettan ja Barbaran porukka sekä Barkovit.
Aallon Jokkerin ja pikkuveli Hanskinkin kanssa teimme tietenkin kiusaa – vieraita vierastettiin: Tuntuu joskus nykyisin siltä, että kaikki eivät ole kasvaneet vieläkään, kun politiikan retoriikkaa seuraa.
Arvokkaisiin kesävieraisiin oli vähän etäisyyttä, leukoina niitä pidimme lukuun ottamatta Sacksien ystävällistä perhettä.
Uimaan opittiin ja hyppäämiseenkin hakeuduimme kallioille. Ukko Pekalta emme uskaltaneet, mutta pääedellä viidestä metristä ja jalat edellä seitsemäst Karapin kolmoselta alas tultiin. Ei kuitenkaan mitään yltiöpäisyyttä vaan rajojen asianmukaista etsimistä se oli.
Miesten Sileäkalliolta olen uinut Kultarantaan nuorukaisena 18 minuutissa ja siitä hyvästä sain tenniskaveriltani Aallon Taukalta kaljakorin.
Kyllä niin mieleni ilahtui, kun näin poika hyppimässä Ukko Pekan tuolla puolen. Pojat eivät kuvaan halunneet hyppykuvaan tulla, mutta tuntuivat jotenkin kiinnostuneen, kun kerroin olleeni samoissa hommissa 63 vuotta sitten.
Vähän pelotti katsella takaisin tulleesa heidän kiipeilyä Krapinnokassa, mutta en niitä vanhempien varoittavia sanoja mennyt lausumaan, kun muistan, miten se ärsytti. Tietenkin kaikki yrittävät olla varovaisia eikä tyhmiä.
Sellaista on ollut ja varmaan tulee olemaan.
Välitän FB:ssa olleen liikuttavan kommentin:
Anja Svärd Minulla on vähän surullisempia muistoja kallioista ja rannasta. Pikkuveljeni (8 v) tipahti kalliolta 1962 ja hukkui. Surullinen asia tulee mieleeni aina liikkuessani siellä.