Keskustan ja Sinisten yhteistyö on vanha vitsi. Lauri
Nurmi: Perussuomalaisten hajoamisen
historia – ansiokkaassa kirjassa
puolustusministeri Jussi Niinistö,
sin. vahvistaa omalla visoillaan tämän seuraavalla ”ennustuksella”:
Jos siniset ei onnistu kasvamaan itsenäiseksi voimaksi. Niinistöllä
on valmiina visio heidän poliittisesta suunnastaan: sininen tulevaisuus ja KESKUSTA
YHDISTYVÄT TULEVAISUUDESSA KEKSUTALAISEKSI LIIKKEEKSI, JOSSA ON POPULISTINEN
SIIPI.
Keskustasta irtautuneiden SMP:läisten perilliset eli soinilais-terholaiset
siniset palaisivat alkukotiinsa . Nykyistä keskustaa Niinistö pitää liian
herraskaisena puolueena. ”Alkiolaisella keskustalaisella puolueella, jossa olisi
populistien ja vankka isänmaallinen
virtaus olisi mahdollisuus nousta ylivoimaisesti suurimmaksi puolueeksi, Niinistö
luottaa.
Lauri Nurmi on kirjoittanut kirjan, joka sai ehkä liiankin
vähän huomiota siksi että Suomen mediassa on tällainen käänteinen sopuli-ilmiö,
eli kun emme ole tätä keksineet, niin emme sitä kunniaa muillekaan suo. Emmekä toimi
vallan vahti – vaan sylikoirana.
Kirjan perusteella
pääjehu tässä hommassa on ollut tekopyhä Juha
Sipilä ja hänen kaverinsa Petteri Orpo
vähemmän valehdellen on antanut tälle tukensa. Ja kaiken takana on eduskunnan
enemmistö, joka on tämän sallinut. Mutta ei tämä ole eduskunnan vika, vaan
tämän juonittelun kaikki osapuolet: Keskusta pääjärjestelijänä, Kokoomus vääryyden
hyväksyvänä ja Siniset ministeriposteille ostettuina pelimerkkeinä.
Koko kuvattu operaatio on paremminkin saanut suitsutusta politiikan mestaritaktiikkana
eikä juurikaan osoitettuun epärehellisyyteen ole huomiota kiinnitetty.Vahinko.
Naantalissa Halla-ahon tukemiin vallankumouksellisiin
kuuluva Vilhelm Junnila, ps on
aiheesta kirjoittanut omiin lähteisiin ja tuntemukseen vedoton kuta kuinkin
samalla tavalla.
Joten näin se on vaikka siltä ei haluta sen näyttävän.
Lauri Nurmen kirja olisi syytä liittää politiikan tenttikirjoihin
ensinnäkin tämän vallankaappauksen kuvauksena, mutta myös siksi, että kirjassa
on kerrottu, mistä rasismin ja maahanmuuttokritiikin puolustuksessa on kyse. Se on vääristyneessä
suomalisuudessa, jota esiintyy kansallismielisiissä piireissä, aivan
erityisesti Kokoomuksessa.
Itse nykyperussuomalaiset ovat kirjan
mukaan täysin harkitusti valinneet tämän paikoin rasismilla flirttailevan
linjansa kannatuksen toivossa; se on raakaa politiikka, jossa pelataan alhaisilla
tunteilla ja onnettomilla kanssaihmisillä tippaakaan välittämättä mistään seurauksista.
Tällaiseen linjaan pitää suhtautua asiallisen tyynen kielteisesti.
Mauno Koivisto sanoi kokemuksensa perustuen
jotenkin näin:
Kommunistit eivät olleet niin ihmisinä niin pahoja kuin väitettiin, mutta
heidän tavoitteet olivat pahempia kuin mitä pelkäsimme.
Samasta ilmiöstä on kysymys, vaikkei Lauri Nurmi siitä numeroa teekkään.
