Joulukuun 2015 puolella Donald
Trumpin voiton jälkeen Gideon Rachman
kirjoitti FT.ssä:
Mitä on tapahtumassa länsimaiden politiikassa?
Vallitsevassa kokonaiskuvassa on menetetty usko perinteiseen poliittiseen
eliittiin ja kansalaiset etsivät radikaaleja vaihtoehtoja. Taustalla on neljä
yleistä syytä: taloudellinen epävarmuus, maahanmuuton vastaisuus, terrorismin
pelko ja perinteisen median aseman heikentyminen.Entinen Senaattori Daniel Moynihan
sanoi: ”Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä, mutta ei omiin tosiasioihin.”
Sosiaalisen median aikoina tämä ei ole enää totta. Trump, Le Pen ja Putinin ja
heidän kaltaiset voivat merkitä totuus leiman mihin tahansa tarinaan.
Valitsevan taloudellisen, sosiaalisen ja fyysistä turvattomuuden oloissa
ääriliikkeet kukoistavat.
Miten olemme ajautuneet tällaiseen
tilanteeseen ja löytyykö syitä menestykseen ja jos löytyy mitä pitäisi tehdä?
FT kolumnisti Jan-Werner Müller
kirjoittaa otsikolla Populistit eivät voita omillaan
Äskettäin kysyttäessä, mitä
liberaalit voisivat oppia kauhun vuodesta 2016 (annus horribilis 2016),
historioitsija Timothy Garton Ash vastasi, että heidän on varottava
ryhmäajattelua (groupthinkiä) ja periteisiä viisauksia (conventional
Wisdomia.)
.Ryhmäajattelu (engl. Groupthinking) on psykologi Irving Janisin
keksimä termi kuvaamaan prosessia, jonka kautta ryhmä tekee huonoja tai
irrationaalisia ratkaisuja:
Perinteisen
viisauden (engl Conventional wisdom) on usko
tai uskomuksia, jotka ovat laajalti hyväksyttyjä myös sellaisia, jotka lähempi tarkastelu voi kyseenalaistaa.Viimeaikaisten populistien menestyksistä Britanniassa
ja USA:ssa voi päätyä Müllerin johtopäätökseenMutta tämä kuva ei ota yksinkertainen
mutta sitäkin tärkeämpi: Missään eivät populistit ole voittaneet enemmistöä
ilman yhteistyötä vakiintuneiden konservatiivien kanssa.
Pohjoismaissa ovat populistit
päässeet vallan syrjään, mutta eivät enemmistövaltaan. Eivät ole voineet tehdä
totaalista vahinkoa. Niiden terä on jonkin
tylsynyt, kun vallassa olo näyttää maistuvan niin, että sen tyhmempikin
huomaa. Kannatuksen käänne alaspäin voi
tapahtua voimakkaammin Suomessa. Ruotsin merkit kertovat puolestaan, että
veljeily ei tuota ainakaan sikäläiselle Kokoomukselle gallupmenestystä.
Saksan asetelma on sillä tavalla
vaarallinen, että Martin Schulzin menestys (SPD 31 ja CDU 30 %) joka on hyvä sinänsä SPD:n ja Eurooppapolitiikan kannalta, voi
vallan halussa ohjata Angela Merkelin CDU:n oikealle ja jopa yhteistyöhön AfD:n
kanssa. Saksan hairahtuminen olisi painajainen.
Philip Stephens kirjoituksessaan
selittää miksi Liberaali maailman järjestys
on säilyttämisen avioinen
Vioistaan huolimatta vuoden 1945
jälkeisen ajan järjestelyt ohjasivat menoa rauhaan ja hyvinvointiin.
Voimme kaikki listata virheitä
Washington ylimielisyydestä, Euroopan korruptoituneisiin poliitikkoihin
tai ahneisiin pankkiireihin. Mutta suurimmaksi osaksi olemme
kokeneet elintason nousua ja sen hyödyn leviämistä.Huonot palkat ja kurja asuminen, hotelien
kylttejä, joissa lukee ”ei koiria,
ole mustia ei Irlantilaisia” ja ministerit, jotka tuomitsivat
homoseksuaalisuuden ”tarttuvana kieroutuneisuutena” yhtä vaaralliseksi
kuin heroiini riippuvuuden aiheuttama sekavuuksista. Entä Mahdollisuudet? Yliopisto
oli etuoikeus noin viidelle prosenttille.Nostalgian vaarana on, että se sokaisee sinut unohtamaan edistyksen ehdot.
Tämän tarinan opetus on siinä,
että pitää yrittää ymmärtää maailman menoa ja ihmisten ajattelutapaa. Mutta
samalla on kirkkaasti muistettava seistä selkeästi valittujen arvojen puolella:
Vapaus pelosta ja puutteesta, vapaus ja vastuu sanomisista ja että uskonnon
vapaus ei tarkoita muiden alistamista.
Puutteen poistamisen lisäksi pitää edistää oikeutta ja kohtuutta taloudessa ja
talouden hedelmien jaossa.
Näitä tavoitteita voidaan saavuttaa yhteistyön maailmassa ei suljetuissa
valtioissa.
Demokratia ei ole enemmistön mielivaltaa eikä missään tapauksessa ylivaltaa
toisia ihmisiä kohtaan
