Juhannuksena Antti Kasi kertoi, että Seppo Hämäläisellä on
aihetta trossaamiseen.
Frankensteinin
juhannusvieras Seppo oli kirjoittanut kirjan äitinä isoisästä.
Kohteliaisuudesta kiitän saamastani kirjasta ja totean, että kova juttu saada
kansien väliin melkein 300 sivua. Suosituksesta
ja kirjoittajan tuntien avaan kuvauksellista silmää omaavan Sepon itsensä kustantaman Huutolaispoika Matti nimisen todellisuuteen
tukeutuvan romaanin.
Kohtuulliset odotukset ylittyvät ja kirja tempaisi mukaansa ja sen lukemista oli
jatkettava, kunnes se oli loppuun saatu. Eikä se siirtynytkään hyllylle, sillä kävi
niin, että kirja palasi mieleeni moneen kertaan erilaisista syistä, jota nyt
ajan kuluttua erittelen.
Ensinnä henkilökohtaisia tuntemuksia:
Kirjoittaja Sepon ääni kuulu kirjassa, sen tunnistaa ja se on mukavaa
kuultavaa. Silmällä hahmotettu ympäristö siirtyy sanallisen kuvauksen keinoin lukijan
tajuntaan.
Tarinan lähtökohta on koukuttava. -Ei juoksupojasta vuorineuvokseksi eikä satamasta
presidentiksi.-
Se on madottoman muuttuminen ehjäksi elämän kertomukseksi. Tahdon voima ja periksi antamattomuus herättävät
kunnioitusta ja onnistuminen tuo tunteet
pintaan. Oikeutta, kohtuutta ja ansaittua kiitosta.
Toisaalta yhteiskunnalliselta kannalta historian elämään
saaminen on tärkeys yleinen syy kirjoittaa näkemyksellisesti.
Seppo on sitonut
tapahtumat historiasta tunnettuihin ajankohtiin. Harvalla ne ovat selvänä
kuvana mielessä, mutta ne palautuvat ja välillä saa tuntea, että niinpä.
Tarina on kertomus kansallisen heräämisen lähtökohdista – ilman suurien
mestareiden teoksia. Herääminen on opetuksen ja oppimisen ja ymmärtämisen
seurausta. Ja siihen liittyy tällä hetkellä aika ajoin unohdetun oikeudenmukaisuuden
ja tasa-arvon merkityksen korostaminen. Kansallinen herääminen on koko kansan valistuneisuutta.
Napue on useimmille Napue tonic, eteläpohjalainen menestynyt
gin. Ei huono, sanomme.
Mutta 1700-luvun Napuen taistelu Ruotsin alaisuudessa
on mieletön tapahtuma, joka kertoo miksi emme halua olla ruotsalaisia emmekä
halua tulla venäläisiksi. Se on
kaupallisuutta ymmärtävän kirjoittajan oivallinen keino syventää
pinnallisuutta.
Toivottavasti tarina jatkuu, sillä Seppo Hämäläisellä on
sanottavaa: Sisällön hän tuo tyylillä nautittavaksi.
MR
