Pitäisi keksittyä kotimaisiin aiheisiin, jotta alhaista äänestysintoa saataisiin nostettua. Lainaan Lainaan FT:n Jenima Kellyn kolumnista D. Trumpista kirjoitettua kysymällä omista päättäjistämme. Löytyykö kotikeino keino?
Donald Trumpin synnyttämän tunteen vahvuus sekä Yhdysvaltojen nykyisen politiikan aikakauden hyperpolarisaatio tekevät hänen luonteensa ja psykologiansa objektiivisen analyysin vaikeaksi saada. ”Trump Derangement Syndrome” on herjaus, jota usein heitetään hyperbolisille tai hysteerisille kriitikoille, mutta se toimii yhtä hyvin hänen faneilleen: rakkaus ja inho näyttävät häiritsevän yhtä paljon, kun on kyse Yhdysvaltain presidentistä.
Siksi 78-vuotiaan persoonallisuutta koskevat arvioinnit jakautuvat kahteen hyvin erilliseen ja puolueelliseen ryhmittymään. Liberaaleille hän on narsistinen, idioottimainen ja pelkurimainen kiusaaja, jolla on isäkysymyksiä ja diktaattorin kateus; Maga-joukolle, loistava, rohkea, viehättävä ja pragmaattinen poliittinen nero, jolla on luottamus, voima ja isänmaallinen into, jota tarvitaan Amerikan tekemiseen suureksi (taas). Yksi pieni päällekkäisyys näiden kahden ryhmän välillä saattaa olla se, että Trump on karismaattinen, mutta liberaalit huomauttavat nopeasti, että myös monet historian pahimmista miehistä ovat olleet.
Suomi ja Naantali on toista maata. Täällä erottautuminen on pahasta. Hyvä yhteistyö ja rakentava toiminta hyvien asioiden puolesta on vaalien keskeinen sanoma. Harmoniaa kaikki tavoittelevat.
Vaali-innostuksen kannalta puolueiden yhteen hiileen puhaltaminen ei näytä lisäävän vaali-innostusta. Ja tämä johtaa , kun meillä kyse on suhteellisesta vaaleista, joissa läpimenon ratkaisee henkilökohtainen äänimäärä, niin kamppailu keksitty yksilöiden väliseksi kilpailuksi.
Näissä olosuhteissa jokaisen puoleen sisäisessä kamppailussa on sitten kysymys henkilökohtaisista ominaisuuksista ja vähemmän linjoista.
Pienellä paikkakunnalla hyvänä puolena on henkilökohtainen tunteminen, jolloin voidaan saada selvyyttä ehdokkaisen sopivuudesta.
