Maahanmuuttokeskustelu oli sellaista varjonyrkkeilyä. Luodaan mielikuvia ja vastustajia. Politiikkatori oli oivallinen paikka tehdä havaintoja Näin ja kuulinkin, että yleisössä oli niitä, jotka odottivat räväköitä kannanottoja
erityisesti perussuomalaisilta. Pettyivät.
Teuvo Hakkarainen ehkä eniten kuuluisuutta
saavuttanut ensimmäisen kauden kansanedustaja joutui kuten suomalaisilla on
tapana kysymään silloin kun pitäisi vastata. Olenko minä rasisti kysymykseen
hän vastasi ettei ole, sillä hän on auttanut Hondurasissa mustaa köyhää
pariskuntaa. Eikä sellainen ole rasisti. MOT.
– Jos joku haluaa
moskeijan rakentaa niin hyvä. Valtion varoja ei tule sellaiseen laittaa, oli
Hakkaraisen kova kanta. Vastaukseen
liittyy peiteltynä näkemys, että valtion varoja oltaisi pantu tai oltaisiin panemassa
moskeijoihin. Ei tule mieleen yhtään tapausta eikä muuten valtion evl-seurakuntien
kirkkojakaan rakenna.
Perussuomalaisuus vetää poliittisen populismin parhaiden periaatteiden
mukaisesti: Uhkakuvien rakentelulla ja epämääräisillä vihjauksilla luodaan kuvaa,
jota sitten ankarasti vastustetaan.Ollaan erilaisia.
Suomen lakien noudattamista vaadittiin koko porukan toimesta
ja Wali Hashin suomalaisten
alkoholiongelma kirjoitukseen suhtauduttiin ymmärtäväisesti. Vaikka se ärsyttää, että joku kehtaa meitä opettaa. Ongelmahan on perhepiiristä tuttu: Muijat, äijät ja mukulat haukutaan, mutta ei siedetä toisten sitä tekemänä.
Järkevä ja sanansa
oikein asettava Ilkka Kantola piti hienona, että kohteliaasti ja analyyttisesti
otetaan kantaa suuntaan ja toiseen, se on sitä kulttuurin avoimuutta.
Mutta sitten tultiin odotettuun keskustelun aiheeseen, kerjäämisen
kieltämiseen.Vastuu siirrettiin tässäkin tapauksessa EU:lle. Keppiä ja porkkanaa edellytettiin ja
tietenkin sitä, että asiat on hoidettava kotimaassa sellaiseen kuntoon, ettei kerjäämisen
aihetta ole. Tämä on hurskastelua kahdesta
syystä: Viimeisimmät EU-jäsenmaat ovat köyhiä eikä talouden veturista
ole pikaista apua ja sitten on se raaka julkilausumaton totuus, että esimerkiksi paremmille romanialaisille sopii, että köyhät
kommunistit häipyvät muiden riesaksi.
Mutta kerjäämisen kriminalisointi on nykytermein sanottuna
haastava aihe. Se näkyy siinnäkin, että asian uutisoinnissa on erilaisia
ulottuvuuksia. Lainaan tähän kahta lehteä:
- Saara Ilvessalo pohti, mitä oikeushyvää kerjäämisen
kiellolla suojeltaisiin.
-Kriminalisontaisiinko se, että ihminen on köyhä. Raija Leppänen RS - Ilvessalo huomautti kuitenkin, että kerjäämistä ei tulisi
kriminalisoida, koska yhteyttä oheisrikollisuuteen tai ihmiskauppaan ei ole
pystytty todistamaan. Lauri Lönn TS
Mielestäni Raija Leppänen oli löytänyt sen varsinaisen
pointin, eli oikeusjärjestelmän keskeisen kysymyksen oikeushyvästä. Eli kriminalisoinnilla
pyritään johonkin parannukseen. Taas tämä Lauri Lönnin lainaus on kummallinen
enkä oikein muista tällaista kuulleeni Ilvessalon suusta. On nimittäin
oikeusperiaatteiden vastaista, että vaikka kerjäämisesseen liittyisi muuta
rikollisuutta rahanpesua ja ihmiskauppaa, niin ei se vielä tee toiminnasta
rikosta. Näin ollen ei kerjäämiseen liittyvällä rikollisuudella vielä voida
kerjäämisestä tehdä rikosta. Eikä
sekään, että kerjäämisen sietäminen on vastenmielistä tee toiminasta
rikollista. Selvää on, että häiritsevä toiminta on tarkoituksesta riippumatta
kiellettyä, mutta sille löytyvät perusteet jo olemassa olevista laeista ja muista säädöksistä.
Aihetta sivuttiin
myös Naantaliin liittyvänä kysymyksenä, kun kysyttiin, että voisiko Naantali
kieltää kerjäämiseen ja kun vastattiin, että se ei ole kunnallisen päätöksentekijän
päätettävissä oleva asia, niin asiasta päästiin. Aina olisi kuitenkin
muistettava, että kunnallisella päätöksellä ei voida henkilökohtaista valinnan
vapautta rajoittaa. Kunta ei voi määrätä, että sen työntekijät asuisivat työpaikkakunnalla.
Sietämisen sietäminen vaatii tervettä itsetuntoa ja kultaisen säännön muistamista.
