Markku Heikkilä on brändi, jonka on Markku Heikkilä ja olosuhteet luoneet.
Hänessä on oksymoroneja:
- Liikemies ja ajattelija;
- Vaatimaton ja kunnianhimoinen
- Toimittaja ja hyväntahtoinen.
Oksymoronin tulee sanoista terävä ja tylsä, näistä Förin äijä on vain ensimmäistä.
No nyt kehuttu tarpeeksi.
Kirja on hyvä ja tarpeellinen.
Se valottaa yhtä vaihetta sekä tiedotuksen kehityksessä, että turkulaisuudesta.
Kirja on kuitenkin – ehkä juuri sen muistiin kirjaamisen vuoksi – vähän tylsä luettava, eikä tavanomaista Heikkilää ; onhan sitäkin, ettei kukaan jätä lukematta kirjaa, sillä sen väärtti se on.
Minua on kiinnostanut poliittinen Heikkilä. En ole tuntenut tarkemmin Markku Heikkilää poliittisena ilmiönä, sillä sain hänestä ristiriitaista tietoa ja omat havaintoni vaihtelivat.
Kirjan mukaan Markku tuli sattumalta kavereiden vetämänä SDP:n jäseneksi, josta eroamisella hän ylvästelee. Siitä vähän mieleni pahoitin – siinä oli sellaista itsensä nostamista toisten painamisella.
Heikkilällä on viiltävää huumoria, mutta useinkaan se ei ole satuttavan ilkeää, mutta vähän kunnioittavamman kohtelun olisi voinut kunnianarvoisalle puoluevanhukselle sallia.
Ja tämä ei tarkoita etteikö meitä puoleen edustajia olisi voinut syyllistää siitä, ettei eteenpäin pyrkivä älykö viihtynyt joukkoliikkeessä.
Kirjan takasivu mainostaa tarkemmin, mistä kirjassa puhutaan:
Kyllä Markku on todella ollut monessa mukana. Tunnemme pitkältä ajalta jo, olimme mukana pohjoismaisen kansantanssitapahtuman suunnittelussa 70-80-lukujen taitteessa. Olimme siis molemmat ”tanhuväkeä”. Sittemmin törmäsimme radiomaailmassa, kun tein radion kuuntelutukimuksia Taloustutkimuksessa. Ja vielä Camp Consultingin aikana tapasimme hänen toimiessaan juontajana jossain tapahtumissamme ja kävipä hän tekemässä ns. leirikasteita valmennusleireillämme. Älykäs, hauska ja ahkera äijä, Förin äijä.