”Jokaiseen monimutkaiseen ongelmaan on olemassa vastaus,
joka on selkeä, yksinkertainen ja väärä. ”
Ehkäpä HL Mencken on voinut ajatellut nykypäivän
politiikkaa. Länsimaissa ollaan
vastakkain monitahoisten ongelmien kanssa ja niin monet kansalaiset ovat
tyytymättömiä. Näihin ongelmiin valtaan pyrkivät voimat, kuten Donald Trump
Yhdysvalloissa ja Marine Le Pen Ranskassa, esittävät selkeitä, yksinkertaisia ja
vääriä ratkaisumalleja — erityisesti nationalismia, nativismia ja
protektionismia.
Nuo korjaustoimenpiteet – rohdot – ovat vääriä. Mutta sairaudet
ovat todellisia. Jos eliitti ei onnistu tarjoamaan vakuuttavia parannuskeinoja,
niin eliitti voi pian huomata tulleensa pois pyyhkäistyksi, ja siinä samassa myös demokraattinen hallintomalli ja yhteistyön maailmanjärjestys tulee hävitetyksi.
Martin Wolf osoittaa, että kehittynyt maailma on mennyt kieroon suuntaan jo vuosikymmeniä. Hyvinvointi ei ole kasvanut tasaisesti, vaan
suuri enemmistö ihmisistä jo joutunut laskemaan tulojaan tai korkeintaan
säilyttämään ne entisellään.
Grafiikka osoittaa ongelman olevan todellinen. Yli puolen tulot ovat pysyneet monissa maissa paikallaan tai laskeneet.
On myös niin, että monille ihmisille muutoksen keskellä oman maan kansalaisuus
on ainut pysyvä ja luotettava ”omaisuus”, josta pidetään kiinni ja jota ei haluta jakaa muiden
ulkopuolisten kanssa. Brexitissä oli varmaan tästäkin kysymys. Mutta ajatus
kulkee helposti niin, että, kun ennen oli paremmin, niin palataan siihen aikaan. Aikaan
jolloin oli työtä yllin kyllin, jolloin ei ollut nykyisiä uhkia eikä epävarmuuksia. Tämä tarkoittaa helppoheikkien kielellä rajat kiinni ja muurit ympärille. On kuitenkin harhaluulo, että rajoja sulkemalla voitaisiin kääntää kehitystä paremmaksi. Erityisesti
teollisuustyöväestön osalta tilanne kehittyneissä maissa on samanlainen; työt
vähenevät kansainvälisen yhteistyön seurauksena.
Grafiikka osoittaa tämän muutoksen vääjäämättömyyden.
Martin Wolf ehdottaa viiden kohdan ohjelmaa:
Ensinnäkin pitää
ymmärtää, että olemme saavuttaneet keskinäisellä riippuvuudella. On tärkeää
saavuttaa tasapaino kansallisen suvereniteetin ja maailmanlaajuisen yhteistyön välillä. Maailmanlaajuisen hallinnolle on oltava olennaista, että se tekee
asioita, joihin maat eivät itse pysty. On keskityttävä tarjoamaan oleellisia yhteishyviä.
Tänään on niin, ilmastonmuutokselle on annettava suurempi painoarvo kuin maailmankaupan
jatkuvalle avaamiselle tai pääomavirtojen vapauttamiselle.
Toiseksi kapitalismi
on uudistettava. Finanssipolitiikan rooli on ollut liiallinen. Rahoitusjärjestelmän
vakaus on parantunut, mutta se on edelleen täynnä vääristyneitä kannustimia.
Osakkeenomistajien eduille annetaan ylipainoa muiden sidosryhmien
kustannuksella.
Kolmanneksi on keskityttävä kansainvälisessä yhteistyössä kohteisiin,
jotka voivat auttaa kansallisia hallituksia merkittävästi kotimaan tavoitteiden
saavuttamisessa. Ehkä tärkein on
verotus. Varallisuuden omistajia, jotka nauttivat demokratioiden oikeutetusta
suojeluksesta, ei pidä vapauttaa verotukselta.
Neljänneksi
taloudellista kasvua on kiihdytettävä ja
mahdollisuuksia parannettava. Osa vastausta on vahvempi tuki
kokonaiskysyntään varsinkin euroalueella. Mutta on myös tärkeää edistää
investointeja ja innovaatioita. Tällä menolla on mahdotonta uskoa talousnäkymien muutoksiin. Mutta korkeampi minimipalkka ja
työväestön verohelpotukset ovat tehokas keino nostaa tuloja tulonsaajien
alimassa ryhmässä.
Viidenneksi
on taisteltava puoskareita vastaan. On
mahdotonta vastustaa paineita vastaanottaa uutta heikomman ammattitaidon työvoimaa
kehittyneisiin talouksiin. Mutta tämä ei saisi muuttaa palkkatasoa. Taas tuonnilta
suojautuminen on kallista ja oman teollisuustyön osuuden merkittävä kasvattaminen
on tuomittu epäonnistumaan. Totta tosin on, että teollisuuden osuus Saksassa on paljon
suurempi kuin muissa maissa. Mutta Saksa toimii kauppataseen ylijäämällä ja
vahvalla suhteellisella kilpailuedulla. Tämä ei ole (generalisable) yleistettävissä
asiaan. (Kts. kuvio).
Suomihan tätä yrittää mr.
Lopuksi:
Ennen kaikkea haaste on tunnistettava. Pitkäaikainen
hyvinvoinnin kasvun pysähtyneisyys, kulttuuriset mullistukset ja poliittiset epäonnistumiset ovat
yhdistelmä, joka ravistelee demokraattisen päätöksentekojärjestelmän legitiimisyyttä ja maailmanjärjestystä. Donald Trumpin ehdokkuus on yksi osoitus tästä.
Ne, jotka
hylkäävät sovinistiset vastaukset ovat velvollisia esittämään kekseliäitä ja kunnianhimoisia ideoita, joiden
tarkoituksena on palauttaa tämä tasapaino. Se ei tule olemaan helppoa. Eikä
tässä saa epäonnistua.
Lyhyesti sanoen sivilisaatiomme on vaakalaudalla.
(Amatöörikäännös FT:n jutusta 19.7.2016)
