Mauno Koivisto 90 vuotta.

• Minä halusin kuitenkin Mälsälässä osallistua  myös talon töihin. Puu putosi minun polveni
  päälle sillä tavalla, että vasen jalka tuli vallan hervottomaksi. Seuraavana
  päivänä tultiin sitten kotiin takaisin sillä tavalla, että isää työnsi kumpaakin kelkkaa  yhtä aikaa: kelkat olivat ns. tandemissa . Matka
  kulki Naantalin aukon yli Naantaliin ja sieltä Raision kautta Turkuun. Uskon,
  että isä oli väsynyt , kun kotiin päästiin.
• 
  Ilmeisesti juuri tällä matkalta muista, että menin Mälsälässä vähän
  norkoilemaan keittiöön, missä naisväki paistoi räiskäleitä. Naiset sanoivat ,
  että jos poika laulat , saat yhden. Minä aloin laulaa: ”Kun meret aallot
  pauhaaja tuuli vaikeroi…”. Silloin äidin eno tuli sisälle keittiöön ja sanoi: ”Voi
  poika, kun laulat syntisiä lauluja. Lainaus on Mauno Koiviston kirjasta: Koulussa ja sodassa.

Mauno Koiviston juuret ovat siten myös Naantalin suunnalla. Mälsälän nykyinen isäntä Samuli Santalahti,
joka johtaa Keskustan valtuustoryhmää
Naantalissa, on olemukseltaan
koivistomaisen hoikkaa, jäntevä ja urheilullinen melkoinen lentopallon
pelaajakin. Mälsälä on siis äidin suvun taloja, kun taas hänen isänsä oli tullut 1903 Merimaskuun tai ”niin kuin
sanonta kuului merimaihin rengiksi”. Ennen
merille lähtöä 1907-1912 hän asui Naantalissa. Luultavasti Röystin talossa tai
jossakin siinä, niin Mauno Koivisto itse arveli, kun sitä kysyin.

Naantalin Työväentalo oli tullut tutuksi sodan jälkeisen ajan suosittuna tanssipaikkana ja
pääministerinä hän vieraili yhdistyksen vieraana. Presidenttinä ollessaan hän
tutustui pyöräillen Tellervonsa kanssa hyvinkin perusteellisesti, niin, että
aina välillä saimme vastailla hänen kysymyksiinsä yksityiskohdista, joita emme
itse edes havainneet.
Kiitollisia olemme täällä siitä, että viimeisenä presidenttikesänään vuonna
1993 hän  järjesti Ruotsin kuningasparin
vierailun Naantaliin kaupungin 550-vuotisjuhlien kunniaksi. Kultarannan linna ulkovalaistus oli hänen lahjansa laman keskellä juhlivalle
Naantalille.

Katamaraani purjehtijan tunnistimme
kirjavista purjeista ja kovasta vauhdista. Purjehduskokemus oli hänen mielestään
toiseksi jännittävin sitten polkupyörällä ajamisen oppimisen jälkeen. ”Eikö
mitään muuta siihen väliin sattunut”, kysäisi Tellervo.

Mauno, Maukka
tai Manu on monen suomalaisen isänmaanystävän sankari. Jahkaileva
kaukopartiomies, iltaoppikoulun kautta tohtoriksi on tarina sinänsä.
presidentti Urho Kekkosen haastaminen ja presidentti kisan voittaminen oli
sosialidemokraattien unelman täyttymys. Parlamentarismin syventäminen ja Suomen
selviäminen Neuvostoliiton romahduksesta olivat tietoa ja taitoa sekä oikeaa
ajoitusta vaativia toimia. Siinä on Mauno Koiviston suurin elämäntyö.

1990-luvun
laman hoito ei onnistunut Suomessa. Koivistolla oli vahvan markan miehenä tähän
osasyyllisyys henkisellä tasolla, sillä mitään presidentin virkaan liittyvää
asemaa hänellä ei ollut sen paremmin valuuttakurssipolitiikkaan kuin valtion
talouteenkaan liittyen. Oma arvioni on, että Manu oli maailman myllerryksestä
johtuen keskittänyt voimansa suurvaltasuhteisiin, ulko- ja sotilaspolitiikkaan
ja erityisesti Venäjään niin totaalisesti, että hän ei enää ollut entisen
ammattinsa eli Suomen Pankin asioissa itsellinen asiantuntija. Ahon kokematon
hallitus luotti hänen arviokykyynsä ja sai esittämilleen linjauksille
ymmärrystä. Syntyi keskinäinen luottamus, jossa osapuolet nojasivat toisiinsa
huomaamatta, ettei kumpikaan seissyt omilla jaloillaan.

Paikallinen
rouvashenkilö piikitteli illallispöydässä minua kysymällä olinko lukenut kaikki
toista metriä korkean Euroopan talousaluetta koskevan sopimusaineiston paperit.
Koivisto lohkaisi: ”Kaiken mahdollisen lukeminen ei ole pelkästään hyödytöntä,
se on myös vahingollista.”

Mauno Koiviston vahvuus on ollut henkilökohtainen korkea kansalaiskunto
yhdistettynä monipuoliseen viisauteen. ”Kun
Mauno Koivistoa kuuntelee, tuntuu kuin hän ajattelisi ääneen”, kirjoitti Martti
Kurjensaari.

Mauno Koivisto on presidenteistämme pitkäikäisin. Itsekin korkeaa ikää
hämmästellyt presidentti on fyysisten vaikeuksien keskellä säilyttänyt ajatuksensa
kirkkauden.
Viime talven HS:n teemalehden haastattelussa hän sanoi:

• ”Y­leen­sä elä­mäs­sä on vii­sas­ta
  luot­taa sii­hen, et­tä kaik­ki me­nee hy­vin. Yleen­sä se kan­nat­taa sii­nä­kin
  ta­pauk­ses­sa, et­tei it­se sii­hen us­koi­si. Sil­lä usein on käy­nyt kään­tei­ses­ti
  niin, et­tä uh­ka­ku­vat al­ka­vat to­teu­tua juu­ri sen ta­kia, et­tä nii­hin
  va­rau­du­taan” .

                                                                                                                                                25.11.2013 MR