Mikko Rönnholm: Valtuustokauden päättäjäiset

Tilaisuuden
luonteeseen kuuluu, että kiitetään Naantalin kaupungin toimeenpaneva komiteaa
ynnä kaikkia tilaisuuden järjestelyihin osallistuvia ja erityisesti  illallisen tekijöitä ja meitä viihdyttäviä
soittotaiteilijoita.

Lopettaisin
mielelläni tähän näin vaatimattomin sanoin. Ja ymmärrätte syynkin. Tässä kun
ollaan vähän niin kuin yhtä perhettä , niin ei ole tapana liikoja kiitoksia
läheisille jaella.  Heikki Kumpulainen
tämän tiivistää ” Kui mul kukki?” runossa.
Sukupuolet voivat vaihtaa paikkaa mielissäämme tasa-arvon nimissä

”Suuremppa virhet ei miäs voi tehrä ku
mennä kehumaan muijatas. Aika harva siihe syylistyykä. Vaik olis kehumis aihet
ni parempi o olla visukses vaa. Joskus voi tiätty sillai hienosti päästä joku
kiittävä sana

Sit o jo eri juttu ku ruveta olema niimpal
vanhoi ettei muullaka ola enä väli. Meinan et mitä sil sit enä o väli jos vanha
ämmä hiuka ylpistyiski, ainaka jos sil o torellist aihet.”

Ussem munst tuntu, ku katom muija
aamukaffepöyräs Turun Sanoma takka, et ei seekä o mittä kauhajm pal aikuisemmaks
muuttunu, simmotis niiku vanhaks ämmäks. Et sama pimu se on ku kolmemymment
vuat si.
Se huomio teke mun aika onnelliseks.

Harri Kumpulainen Trumpputrumpetti 2002

Tämä runo sopii hyvin
tilanteeseen myös siksi, että tänään erityisesti osoitamme kiitollisuutta
yhteisessä työssämme mukana olleille ja aivan erityisesti pisimmän uran
tehneelle Juhani Vaaraselle, joka
aloitti valtuustouransa 1977-

Mutta palataan Jussiin vielä
erikseen sen jälkeen kun kerron muutaman muutosluvun  hänen uransa ajalta 1977:stä tähän päivään
vuoteen 2012.. Luvut ovat mielenkiintoisia ja niitä voi jokainen pureksia
menneitä muistellen tai tulevia ajatellen.

Edellisen valtuuston päätösillallisella lausuin:

Aiheesta
voi todeta, että Naantalin kehitys maaliskuntaliitoksesta vuodesta 1964 tähän
päivään on ollut menestys. Luojan luomaa ja valtion tuomaa on siinnä tietenkin
vahvaksi pohjaksi, mutta kyllä asioita olisi voitu huonomminkin hoitaa.
Naantalilaiset ovat tyytyväisiä palveluihin ja vieraat kehuvat kaupunkia.
Päätöksentekijät saavatkin sitten jo huonomman arvosanan. Mutta olkoon näin.
Ikävämpää olisi olla huonossa kaupungissa hyvä päättäjä kuin olla hyvässä
kaupungissa huono päättäjä.

Naantalin
pienuus on historiaa ja  taloudenkin taivaanranta voi synkistyä. Ollaan
tyytyväisiä siitä, että 45 vuoden aikana on kehittynyt kaupunki, joka voi, jos
sitä hyvin hoidetaan, selviytyä vaativimmissa olosuhteissa vaikeammista
ja laajemmista tehtävistä.

Nyt tiedämme enemmän. Ja uskon vahvasti, että selviydymme näistä
kuvatun kaltaisista sittemmin toteutuneista vaativimmista olosuhteista.                               

Tärkeintä on, että me olemme uskaltaneet tehdä luvuista ja tilanteesta yhteisen
johtopäätöksen: Taloudellisesti olemme liukuneet kohti tavallista kuntaa
erityisesti muutaman viime vuoden aikana. Sellaista elämä on, suoraan sanoen.

Miten muutos on onnistuttu vastaanottamaan, on tänään mieliimme
nouseva kysymys. Kuntaliitos on onnistunut ja arvosana 8  on hyvä. Saaristo-Naantalin ensimmäinen
valtuustokausi  on sujunut
,tautologisesti sanottuna sujuvasti. 
Valtuuston suorituskyky on ollut kelvollinen. Asiat ovat menneet
joustavasti ja rivakasta päätökseen. Ja paljon on tehty rahan määrällä
mitattuna. Neljän vuoden aikana valtuusto on päättänyt n. 440 miljoonan euron
rahan jaosta toimintakuluina laskettuna vanhan käytännön mukaan ottamatta
huomioon sisäisen vuokraus yms. käytäntöjen muutoksia. Tämä tarkoitta, että
valtuutettua kohden on rahaa käytetty kymmenen miljoonaa euroa. Se ei ole
pikkusumma, jos sitä vaikka vertaa kansantulooni BKT/asukas (35.000€/as)
Kansantulosta käytämme yli 12.000 asukkaan panoksen.

Vastuumme on siis suuri.
Ja yksikantaan voi sanoa, että valtuusto kollegiona on tehnyt  sen, mikä sille kuuluu: Päättänyt
kaupunginhallituksen ja sille valmistelevien lautakuntien ja virastojen esityksestä
kuntalain edellyttämistä asioista. Tiedämme kuitenkin, että
kaupunginhallituksessa asioiden hoitaminen on olut raskaampaa, vaikeaakin johtuen
ennen muuta ulkoisen muutoksen suunnasta ja nopeudesta.
Mutta nyt näyttää huonompikin paremmalta. Tarkastuslautakunta avasi selkeästi
ongelmallisen talousasetelman viime keväänä. Hallitus on omassa työssään
vastuussa olevan virkamieskunnan kanssa ottanut kesästä lähtien selkeitä
askeleita välttämättömän muutoksen suuntaan. Työnsä jättävä valtuusto on linjan
hyväksynyt ja uskon useimpien valtuutettujen olevan hyvillään tilanteesta.
Kiitos siitä vastuunkantajille ja toivotaan menestystä valitulla linjalla.

Mutta nyt palaan kiitoksiin. Luottamushenkilöiden palkitseminen on
vaatimatonta muodoltaan. Pienet Naantalin historiaan liittyvät muistolahjat
pyydän saada ojentaa valtuustotyönsä tällä kerralla lopettaville.
Hallintojohtaja Riitta Luotio tulee varmistamaan, että kaikki mene oikein.

Valtuustosta jää pois 16 valtuutettua hyvässä tasa-arvon
hengessä 8 nais- ja 8 miespuolista.
Kaupunki on kiitollinen ja me valtuustotoverit tunnemme haikeutta. Jälleen
näkemisen toivossa luovutamme nyt pikkulahjat:

Hopeiset Alli-riipukset naispuolisilla:
Anne –Marie Hollming-Saari, Minna Jyrkkä, Pirjo Maja, Marika Polso, ja Tutta
Uurasmaa (Poissa ovat Christina Leppänen, Viveka Raitanen ja Taija Terä)

Hopeiset Alli-solmioneulan miehille.
Timo Jyväkorpi, Karri Kattelus, Mika Ratilainen, Ville Vuoria, Rauno Vänttinen.

Eritystapauksena Leo Laaksonen, joka edustaa Taija Terän kanssa yhdistyneistä
kunnista tulleita. Leon kunnallinen ura on merkittävä vaikka ei pitkä;
kuntaliitoksessa valtuuston varapuheenjohtajana ja sittemmin
tarkastuslautakunnan johdossa ja aivan erityisesti paluumuuttajan status ja
laamannin arvo ovat maininnan arvoisia urheilu ja talousmiehelle.. Naantalin
historian kolme osaa annetaan hänelle lahjaksi täyttämään tyhjäksi jääviä
vapaahetkiä.

Sitten meillä on aivan erityinen kunnia luovuttaa Juhani
Vaaraselle ekstramuistona lahjaksi kuva Haijaisten koulusta.
J

ussin ura on pitkä.
Tässä yhteydessä emme hän päätyötään muista muulla tavalla kuin toteamalla,
että opettajana Jussi oli oppilaan paras tuki ja turva. Kiitollisia oppilaita
tapaa jatkuvasti ja niitä on täälläkin.
Oli sitten kovin luonnollisesti, että Jussin ura alkoi nuorisolautakunnasta
1972 ja kulkeutui vuoden 1976 vaaleissa valtuustoon.  Metrin mittaisessa CV.ssä on merkintöjä
hallinnon kaikilta sektoreita satamasta sosiaalitoimeen ja tietenkin
kaupunginhallitus.

Urheilumies, kunnostaan
huolehtiva, sukunsa verbaalista lahjakkuutta edustava Jussi on nuorekas ja
kansakäymisen kyky on erinomainen.
Tarkkasilmäinen ja -korvainen Jussi on ajassa. Seurustelu on hauskan
asiasisältöistä. Yhteistyö Jussin kanssa on ilo. Jos hienosta
luottamushenkilöstä haluaa piirtää kuvan Jussista saa hyvän pohjan. Sanonpa
tämänkin.. Hän olisi, jos olisi halunnut istua Naantalin valtuuston
puheenjohtajan pallilla ja vuosikymmeniä sitten. Vaatimatonkin hän osaa olla..

Jussia voi monesta aiheesta kadehtia, kerron 
nyt yhden: Kouluajoilta on piirtynyt mieleeni lähtemättömästi kuva –
ihan kuin amerikkalaisessa elokuvassa olisin 
ollut – portaita laskeutuu  pitkä
hoikka kaunotar nimeltään Saara ja tapahtuma paikkana oli kaupunginlääkärin
virka-asunto ja siitä on jo vähän aikaa. Tuo ihailemani Jaakkolan Saaran
seuraavan kerran taisin nähdä sitten Jussin käsikynkässä. Ja sitten niin moneen
kertaan olemme saaneet olla yhteisiä asioita hoitamassa.

Nykyluokituksen mukaisesti voimme sanoa, että Vaaraset ovat enemmän kuin kolmen A:n luokkaan kuuluvia, vastuunsa
hoitaneita hyviä ihmisiä.
On ilo lausua kiitokset Jussi sinulle pitkästä urastasi Naantalin asioiden
taitavana hoitajan ja erinomaisena ystävänä.