Kaukaista taustaa
Aloitetaan tässä tapauksessa Imatran koskista. Ensimmäiset ideat niiden
valjastamiseksi tulivat keisarin vallan aikoina kansainväliseltä taholta ja tarkoituksena oli Rigan sähkön tyydyttäminen.
Samoihin aikoihin 1800-luvun lopulla Turussa taisteltiin sähkön ja kaasun välillä ja kysymys oli
tuolloin (pika)raitiotiestä.
Näistä aineksisista syntyi pitkäaikainen ratkaisu; rakennettiin Imatran
Voimalaitos ja kantaverkkoyhteys sieltä Turkuun ja siitä alkoi sittemmin
Imatran Voima Oy:n ja Turun kaupungin kiinteä yhteistyö, joka on muotoja
vaihdellen jatkunut ja laajentunut.
Energiaideologiaa
Minun tutorini EP:ssä oli Rolf Linkohr stuttgartilainen fyysikkotohtori, joka kuvasi maailman
muutosta: Ennen, kun kuninkaat
pitkistyivät alkoivat he sotia, nykyisin, kun tietämättömyys valtaa mielen
purkautuu se väkivaltana ja tai mielivaltana.
Juuri näin tapahtui, kuin perusteettomasti estettiin
Orikedon jätteenpolttolaitoksen rakentaminen. Tämä Turun alue on menettänyt selvää rahaa
ainakin 50 miljoonaa euroa sen surauksena, että paikallinen ELY
ei antanut hyvälle hankkeelle lupaa eivätkä hallinnto-oikeudet ymmärtäneet
kokonaisuuden etua liioiteltujen haittojen vastapainoksi.
Mikael Liliuksen ollessa parhaassa
vedossaan Fortumissa hän järjesti ilmastomuutos seminaarin, jossa puhujana oli Björn Wahlroos, joka kiteytti maailman
uhat seuraavaan järjestykseen 1) Fundamentaalinen islamin uskoisuus 2) Afrikan
köyhyys 3) jaetulla sijalla Ilmastonmuutos ja eurooppalainen
sosiaalidemokratia.
Kun Linkohrin ja Wahlroosin juttujen sisältöä yhdistää omiin kokemuksiin, niin nähdään kuinka lähelle uskonnollisia ulottuvuuksia energiapolitiikassa liikutaan. Yksi
energiamuoto ydinvoima on omantunnon kysymyksen statuksen saanut eduskunnan ryhmäpäätös
käytännössä: Edustajilla on ryhmäpäätöksistä vapaat kädet samoin uskonto ja raittiusasioissa.
Itse olen
kertonut suhteeni energian olevan samanlaisen kuin Aarre Simosen suhde Jumalaan eli
neutraalin. Ydinvoimasta olen sanonut, että se ei ole ympäristön kannalta niin vaarallista kuin pelätään eikä niin taloudellista kuin
toivotaan. Ja näin on kaikkien
energiamuotojen kanssa. Niihin ei pidä rakastua eikä niitä pidä vihata. Ei
myöskään kannata juosta kaikkien uusien ideoiden perästä yhtä vähän kuin, että
koskaan et muuttua saa – ajattelu on vaarallista.
Suomessa on pääsääntöisesti onnistuttu hyvin. Syynä on ollut pääomien puute, jota on korvattu
asiantuntemuksella ja joustavavuudella.
Miten tähän on tultu
Pari virstanpylvästä kannattaa nyt uuden laitoksen
rakentamisen käynnistyessä mainita. Pääomien puute ja IVO:n insinöörikunnan ammattitaito johtivat kaukolämpöyhteistyön
kehittelyyn IVO:n johdolla 1970 luvun
puolessa välissä ja se projekti sai kiinteän muodon TSK:n muodossa vuonna 1978.
Tuotanto
käynnistettiin vanhojen lauhdelaitosten konversiolla, se oli sitä asiantuntevaa
joustavuutta hitaasti kiiruhtamista.
Energiamarkkinoiden
vapautuminen ja Turku Energian yhtiöittäminen sekä palava halua rakentaa omaa
tuotantoa olivat hetkellinen hurmosliike, joka uuden asiantuntemuksen (Risto
Vaittinen), että päätöksentekijöiden ( Pekka Ruola ja Jarmo Rosenlöf) joustavan
harkinnan avulla käännettiin vuonna 2000 sopimuksella uudeksi yhteistyöksi, jonka
runkona toimi vanhojen ”Lönnrothin
kirveen” tavoin toimivien Naantalin laitosten tuotanto ja uuden
maakaasupohjaisen laitosratkaisun valmistelu.
Tilanteiden ja olosuhteiden muutokset sekä tiivistyvä
yhteistyö kaukaolämmössä johtivat vuoden 2012 sopimuksiin, joiden pohjalta on kyetty tekemään
päätöksiä uudesta moposta. Taas kerran asiantunteva joustavuus on tuottanut
tulosta. ( Tapio Kuula ja Jouni Haikarainen)
Tällä hetkellä muistelen kiitollisuudella aikaisemmista
ajoista vuorineuvos Kalevi Nummista ja maaherra Paavo Aitiota ja juuri tässä
yhteydessä Tapio Kuulaa. Kun ympärilleni rappaustilanteessa katselin näin monia
ratkaisijoita. Heille haluaisin kertoa, että ilman teitä ei tässä oltaisi. Tähän kiitokseen
on indisio-todisteita ja uskokaa, vaikka sen ihan itse sanonkin, niin luulenpa,
ettei juurikaan kenellekään muulla ole tiedossa niitä taustatietoja yhtä paljon kuin minulla. Kiitos
kannattaa ottaa todesta, sillä paljon olisi ei-läsnäolleiden joukossa niitäkin, jotka tekivät kaiken voitavansa ja vähän päälle, ettei yhteistyötä eikä tätä laitosyta tehtäisi. Kaiken lisäksi kiitokset kannatta noteerata myös
siksi, että ne ovat harvinaisia, varsinkin luottamushenkilöasemassa oleville; Ilman
viisaista luottamushenkilöitä olisimme allikossa.
Paineet ovat olleet kovat ja monipuoliset. ja kuten edellä kerroin
energiapolitiikan ihmeellisessä labyrintissa ei ole ollut helppoa löytää
ulospääsyä, jossa on kaiken karvaisia pillipiipareita,
jotka ovat olleet johdattamassa joukkoja milloin mihinkin umpiperään tai kuilun
partaalle.
Mitä tuleman pitää
Tulevia päättäjiä
varoitan siitä, että voitte varautua siihen, että vielä kuulette senkin imelän viisauden, että mitä minä sanoin, kun maailman
politiikan, globaalitalouden ja ympäristöpolitiikan käänteet heittelevät sähkön
hintaa ja yhtiön omistamisen kannattavuutta punaiselle. Sen sijaan sitten kun
kaikista uusista hajautetuista talokohtaisista ympäristömerkein varustetuista
markkinatuotteista huolimatta tarvitaan konventionaalista kapasiteettia
tyynellä pakkassäällä, niin silloinkin kiroillaan järjestelmää, joka olisi
paljon huonompi, ilman Naantalin laitosta. Kiitosta ei kukaan lausu. Sellaista
elämä on.
Black is beautiful
voi olla täyttä totta.
En todellakaan pitänyt järkevänä ajatusta 100
prosenttisesta hiilen kieltämistä. Siihen ei ole taloudellista, teknistä, ei
ulkomaankaupallista, ei veropoliittista eikä huoltovarmuusperustetta. Fiksujen
miesten kannattaisi kuunnella ja miettiä ennen kuin höyrähtää.
TSE maksaa yli 20 miljoonaa veroa, jonka se vyöryttää hintoihin, kaukolämmön
hintoihin, josta kärsivät yritykset ja kuluttajat. 100-prosenttinen bioenergia
tarvitsisi tukea ainakin kymmenen miljoonalla eurolla , joten valtion menetys
olisi tästä yhdestä laitoksesta yli 30 miljoonaa. Siihenkö meillä on varaa?
Haja-ajatuksia
Vuonna 1997 valtionvarainministeri Sauli Niinistö arveli Forssan biolaitosta vihkiessään,
että vuoteen 2010 mennessä voitaisiin 150-300 MW sähköä voitaisiin tuottaa
puulla, mutta se voisi perustua valtion tuella. Nyt sitä tulee kertaheitolla
150 MW.
Kesän aikana tuli tehtyä metsätähdepuista runsaat 20 pinokuutiota klapeja. Puuhastelin
varmaan viikon työtunnit tuon aikaan saamiseksi. 20 kuutiolla lämmittäisi
isonkin omakotitalon vuoden ajan. Mopon polttoaineeksi se riittäisi viideksi
minuutiksi. Ja tällaisia kesälomaharrastelijoita tarvittaisiin 100.000 puun
korjuuseen, jotta Mopolle riittäisi polttoainetta. Joten on helppo uskoa, että työpaikkoja, vaikka tuottavuus onkin
toista luokkaa, uusi laitos välillisesti työllistäisi yli 200 henkeä.
