Kirjoitan Varsinais-Suomen pirikokouksesta aloittaen kuitenkin viikon vaihteen uutisilla.
Paavo Väyrynen on ollut aina oikeassa paitsi silloin sen kerran kuin erehtyi vai miten se nyt menikään. Paavosta ei uutisissa enää puhuttu.
Tuomiojan Eki ei aina väitä olevansa oikeassa, mutta aika usein enemmistö on hänen mielestään väärässä.
- EU jäsenyyteen hän suhtautui kuuluisalla No – Jaa vastauksella.
- Yksinkertaistin tuolloin, että kysymys on valinnasta: Jees tai Njet ja ehdotin, että noustaan junaan eikä jäädä IVY-pysäkille.
Rauhanpuolustaja Erkki ei tunnetusti diggaa Venäjää, mutta ei myöskään tykkää USA:sta.
Kyllä – hänessä on itsepäistä kansainvälistä impivaaralaisuutta.
Toiseen Suomen entiseen emämaahan Ruotsiin Erkki luottaa. hän tietää, että kansankoti Ruotsin kanssa toivoisimme mentävän yhtä jalkaa, mutta poliittinen tilanne Ruotsissa taitaa sopia huonosti nopeaan etenemiseen. Voi olla turha toivo, että Suomen Naton ulkopuolella jääminen johtaisi Ruotsin ja Suomen väliseen puolustusliittoon.
Ruotsi on nauttinut 200 vuoden rauhasta ja ruotsalaiset ovat aika usein tyytyväisiä itseensä, ovat vähän niin kuin parempia olevinaan myös moraalisesti. Mutta Ruotsin kohdalla on ollut pragmaattista oman edun tavoittelua jopa toisten ahdingolla hyötymisestä. Suomen selän takana kauppa käynyt Ruotsi vaurastui viime sotien aikana.
Parhaan tavoittelu voi johtaa hyvää huonompaan vaihtoehtoon. Tämäkin kannattaa pitää mielessä.
Kansallisen yhtenäisyyden tavoite näissä olossa tuntuisi myös tärkeätä tavoitteelta. Piirikokous luottaa tässä puolueen johtoon. Mutta keskusteli kuitenkin aiheesta:
Varsinais- Suomen piirikokouksessa esittivät Ari Korhonen ja Seppo Koskinen perusteltuja Naton kannatuspuheenvuoroja. Seppo Lehtinen oli eri mieltä ja Paasikiven nimeen vannoen hän ei Nato hakemusta lähettäisi.
Aleksi Suro, Raision nuorin demari valtuutettu otti viimeisen sanan:
Vasta varusmiespalvelun päättäneenä hän pohdiskeli ja arvio,
että Suomen idea on viivyttää hyökkääjää niin kauan, että muut ehtivät apuun.
