Jukka Viljanen on somessa muistellut Viking Linen 50 vuoden
takaista alkua. Tuohon aikaan liittyy myös Naantalin ensimmäisen toiminta- ja taloussuunnitelman
laadinta. Kuten kuvasta näkyy mukana oli kaksi satamaa, vanhan kaupungin
venehaminat ja uudet satamarakenteen laivoineen.
Ensimmäinen syvällisempi kunnallishallintoon liittyvä kiinnostukseni kohdistui Naantalin
tuohon opukseen, Innokas ja kriittinen nuorukainen, epäili, että Naantalissa ei
ole 14.000 asukasta vuonna 1980.
Muistan pelänneeni, että teollinen sykli
ei kestäisi neljännesvuosisataa kauemmin. Tuolloin Naantali oli Nesteestä
riippuvainen niin verotulojen kuin satamamaksujen osalta. Neste oli paikallisen
hyvinvoinnin Sampo. Sen aikainen
asetelmaa kuvaa hyvin seuraava ekvivalentit eli yhdensuuruiset arvot, jotka
ovat vuoden 2015 rahaksi muutettuna
|
Vuosi |
1967 (M€) |
2015 (M€) |
Muutos |
|
Sote+koulutus |
5,3 |
97 |
18 kertainen |
|
Pääomamenot |
5,3 |
8 |
1,5 kertainen |
|
Menot yhteensä |
19,5 |
135 |
6 kertainen |
|
Nesteen tulot |
5,3 |
0,8 (1 % verotuloista) |
1/ 9 osa |
|
Nesteen liikevaihto |
656 |
15 000 |
37 kertainen |
|
Nesteen liikevaihto/ |
115 kertainen |
18 750 kertainen |
160 kertainen |
Nesteen merkitys on suhteellisesti supistunut. Mutta hienoa
on kuitenkin ollut, että Naantalin jalostamon on joustavana löytänyt oman roolinsa
muutospaineiden alla. Tällä hetkellä
Naantalin jalostamolla valmistaudutaan ehkäpä historian mittavimpaan muutos
ja ylläpitoinvestointiin.
Nämä asiat siis ovat kunnossa, mutta sitten on pari vakavaa asiaa, joiden
suhteen on syytä huolestua:
Ensinnäkin yhtiön suhtautuminen syntymäpaikkakuntaan on muuttunut
esimerkillisestä yhteistyön tekijästä aikamme yksityisten yritysten tyyppiseksi
kaikki meille yhtiöksi. Niinpä Naantali ja Neste riitelevät sopimustulkinnasta
välimiesoikeudessa.
Toinen vastenmielisen näköinen kehityskulku on yhtiön ja sen henkilökunnan suhteiden
kärjistymisessä.
Naantalissa on ollut tapana sopia asioista. Nyt sekin malli ollaan hävittämässä
ja työntekijät joutuvat puolustamaan poikkeuksellisen keinoin jopa marssimalla
ulos työpaikalta. Näinä aikoina puhutaan työnantajaleirissä paikallisen
sopimisen puolesta, mutta käytännön sopiminen onkin sitten eri juttu. Eli
kysymys on kylmästä ajatuksesta, että paikallinen sopiminen olisi samaa kuin
työehtojen huonontaminen.
On surullista huomata, että tässä taistelussa työnantajien keihään kärki on valtioenemmistöinen
yhtiö.
MR
