Financial Timesissä on pitkä ja monipuolinen artikkeli Euroopan Keskuspankin tulevaisuudesta. Marion Dragin seuraajasta on valettu kannuja jo vuosia . Tahti kiihtyy ja kun h-hetki kesällä lähestyy. Sitä ennen pidetään Euroopan Parlamentin vaalit ja Suomessa myös eduskuntavaalit.
Joten Suomen toimitusministeriön johto, joka muutoinkin on Eurooppa-asioissa ollut enemmän laulukuorolaisia , ei taida tähän asiaan – ehkä onneksi päästä vaikuttamaan. Kepulla olisi tietenkin haluja työntää Olli Rehniä sinne, mutta se ei näytä menestyvän. Jos vanhat merkit paikkaansa pitää, niin se, ettei oma pärjää on peruste olla passiivinen todellisen mahdollisen ehdokkaan eli Erkki Liikasen puolesta. No Eki ei ole niin suuri mörkö kuin Paavo Lipponen oli.
Mutta Erkki Liikanen on arvioissa ehkäpä jopa vahvoilla kahden suuren maan keskusvankilaisen kanssa. Ja hänestä oli FT:ssä ihan myönteinen kehysjuttu. Hänen heikkoudeksi laskettiin vain ikä, sillä hän olisi kahdeksan vuoden kauden lopulle 77-vuotias.
Muutoin hänellä on taustalla tarpeellista haukkamaisuutta ja joustavuutta sekä poliittista osaamista. Tohtori-tutkinto puutuu, mutta nopeutta on.!
Aikoinaan Södermanin Jacke sanoi, että Liikanen ehtii soittaa pari puhelua ja lähettää muutaman faksin ennen kuin muut ehtivät huoneesta.
Ekin kanssa kilpailevat siis Ranskan François Villeroy de Galhau ja Saksan Jens Weidmann.
Sarja on siis kova eikä tässä ole muuta apua kuin Eki itse.
Hätä arvostetaan ja hänet tunnetaan. Joten kysymys on siitä, miten muut kuviot sattuvat menemään suurten jäsenmaiden kesken. Jos Saksa yrittää päästä komission johtoon, niin värisuoraa sille tuskin annetaan. Ranskalla oli Draghin edeltäjä, joten se voi olla este.
EKP:n johtaminen on kova juttu. Nyt kun löysät on poissa taseen kasvatuksen johdosta, on uuden laman hoitoon löydyttävä jotain muuta – uutta. Se vaatii kekseliäisyyttä , ja siinnä Eki on parhaimmillaan. Hänen pitkä kokemuksensa eurooppalaisista instituutioista on korvaamaton etu muihin verrattuna. Ja pankkiasiatkin ovat taatusti tuttuja. Eli toivotaan, että päättäjät ovat viisaita.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen artikkelisarjassa on uusia ideoita vakausmekanismin kehittämiseksi ja olipa siellä sellainen idea, että EKP antaisi anteeksi sinne kertyneet valtiolainojen miljardit. Suomen papereita seillä on 25 miljardin verran, joten se painaisi velkasuhdetta alas. Miten sellaiseen ratkaisuun päästäisiin siten, että se olisi tasapuolista on vaativa harjoitus.
Pidetään peukkuja !
