Syyskuun 1. päivä oli kesän parhaita : aurinkoa ja lämmintä – tosin tuulta ja vieläpä sinilevää, mutta kesäistä.
Naantalin vanhasta venehaminasta kun lähtee, saa olla tarkkana ettei kolhi airoilla arvoaluksia. Ne ovat suuria ja tehty lasikuidusta niin kuin nykytiedon mukaan pitääkin:
Nimittäin venettä tyhjentäessäni kuulin, kun pikku poika kysyi äidiltä: – Mikä toi on? – Se on vene, vastasi äiti, johon poika vastasi: – vene ei ole puinen.
Pienenkin nykyveneen moottoritehot ovat tuhat kertaa soutajan 0,1 hevosvoimaan verrattuna.
Nesteen pääluottamusmiehen Kimmo Ahon korville jylisevät moottorit tietävät työtä, me muut pidämme niitä ympäristön turmelemisena. No onneksi veneitä mielellään näytellään laiturissa ja senkin nyt huomasin, että kyllä kromilla käyttöä on; ne ovat loistavat orret kesän jatkoille viipyville pääskysille.
Muinaistulet venetsialaiset tai kesän läksiäiset on hieno tapahtuma ja kiitos rannan yrittäjille tulista ja tulituksesta. Se on mukava tervehdys naantalilaisille ja muistutus vuoden kierrosta.
Tilastotietoja ei ole, mutta mutu kertoo, Muumimaailmassa oli vilskettä ja että rannan käytettyjen veneiden näyttely on monille syy poiketa rantaan. Monet ihailevat, jotkut kadehtivat ja minä nautin kylttien hintalappuja lukiessani siitä, mitä ilman voi tulla toimeen. No tämä ole hyvän kuluttajan puhetta ja siksi onkin syytä sanoa, että vesille halajavat tekevät oikein, kun ostavat, vaihtavat, kunnostavat ja nauttivat Suomen kesästä muistaen kuitenkin hyvät tavat ja ympäristön kunnioittavan toimintatavan.
Pikku juttu ärsyttävät ja yksi sellainen on tämä laituri N:o 6 nimi Frank.
