Olavi (Olkku) Jokisen äkillisen kuoleman suruviesti sattui Naantalin
575-vuotispäivään. Monet meistä tulevat muistamaan 77 vuotiaan Olkun poismenon tulevina Naantalin merkkipäivinä siitä, että kunnioittavia kiitoksia olisi pitänyt osoittaa ajoissa.
Olavi Jokinen kasvoi äitinsä kanssa isän jäätyä sinne jonnekin. Pitkäksi
kasvanut nuorukainen kävi koulua Naantalin Yhteiskoulussa ja tuli ylioppilaaksi 1960. Vieläkin hän mahtui lakkiaispukuunsa.Hän säilytti tyylinsä ja tapansa. Hän oli nuorekkaan poikamainen
vaikkakin jo Naantalin NMKY:n riveissä koripalloa pelatessaan häneessä oli paljon vanhemman miehen seestynyttä
tasapainoisuutta. Tenniskentällä ja orkesterissa hänen suorituksensa kertoivat urheilun ja taiteen
yhdistävästä luonteesta.
Olavi Jokinen teki pitkän uran postin taloushallinnollisessa tehtävissä niin
Suomessa kuin ulkomaillakin.
Olkku oli oman tiensä polkija, mutta utelias ja valmis innostumaan.
Vaikka hän oli nähnyt
paljon, niin ei ollut Naantalin voittanutta. Tämä oli hänen kotinsa laajassa
merkityksessä. Täällä hän viihtyi ja samanhenkisten harrastajapiirissä on oli
omimmillaan. Seurassa
hänelle oli aina paikkansa; hän osallistui ei äänellä vaan asioilla, näkökulmilla ja vienolla hymyllä.
Hänen syvällinen kiinnostuksen kohde oli kolminainen: Taide, historia ja
Naantali.
Hän innostui suurista tapahtumista, kuten 1914 vuoden sotasanomapostikortista tai
pienestä yksityiskohdasta kuten postikortin kauniista käsialasta.
Enää pyörä ei nojaa Pehtorin porttiin ja rantaparlamentin penkillä on tyhjä
paikka.
Suuri menetys on kohdannut meitä tosinaantalilaisia.
MR
