Kuvakaappauskoosteessa on samassa kuvassa USA:n talousviisaat ja alanurkassa Kokoomuksen varapuheenjohtaja Antti Häkkänen, joka TS:n haastattelusssa väittää, että hallituksen vasemmistopuolueet muuttavat nyt Suomen talousajattelun linjaa Välimeren maiden suuntaan pois pohjoismaisesta ja saksalaisesta talouden hoidosta.
Tyypillistä pelottelua. Näköalatonta vanhaa virttä.
Nyt olisi Kokoomuksenkin katsottavat ympärilleen ja vähän kauemmas ja ennen mutta eteenpäin, kuten USA:ssa ollaan tekemässä. Tässä alla on FT:n artikkeli, jossa esitellään Joe Bidenin valtavaa panostusta kasvun aikaansaamiseksi. Neljän vuosikymmenen ajan hallitukset ovat pelänneet inflaatiota ja 1970-luvun tyyppistä pysähtymistä. Uusi Bidenin hallinto toivoo heidän olleen väärässä, kirjoittaa Chris Giles 16.2.2021 FT:ssä
Joe Bidenin Yhdysvaltain talouden strategia on radikaali poikkeama vallitsevasta politiikasta Ronald Reaganin 40 vuotta sitten tekemien vapaamarkkinoiden uudistusten jälkeen. Hallinto suunnittelee julkista lainaa ja menoja mittakaavassa, jota ei ole nähty toisen maailmansodan jälkeen.
Koko maailma seuraa. Jos Bidenin koronaviruksen palautumissuunnitelmat osoittautuvat oikeiksi, ne osoittavat, että pandemiasta on mahdollista ”rakentaa parempaa” ja että kehittyneet taloudet ovat olleet liian pakkomielle inflaatiosta viimeisten 30 vuoden aikana.
Se asettaa hallituksen takaisin keskeiseen asemaan päivittäisessä taloushallinnossa.
Jos suunnitelma toteutuu, se osoittaa, että tarpeeton arkuus viime vuosikymmeninä on antanut miljoonille kärsiä tarpeettomasta työttömyydestä, nälkää monia alueita mahdollisuuksien parantamiseksi elintasossa ja kasvattanut eriarvoisuutta.
Mutta jos strategia epäonnistuu ja päättyy ylikuumenemiseen, korkeaan inflaatioon, taloudelliseen epävakauteen ja 1970-luvun talouteen, Yhdysvaltain 2021-kokeilu laskee yhdeksi talouspolitiikan suurimmista omista tavoitteista François Mitterrandin epäonnistuneen pohdinnan jälkeen Ranskassa vuonna 1981.
Ilman muuta ei aina eikä kaikessa onnistuta – senhän tiedämme.
Mutta tiedämme myös, ellei mitään yritetä ei mitään saada. Ja kysymys on siitä, että talouspolitiikka on käännettävä myös eriarvoisuuttaa tasaavaan suuntaan eikä niin, että vain rikkaiden rikastuminen jatkuu. Eli talouskasvua tuetaan parhaiten huolehtimalla muidenkin siis pienituloisten osallistumisen puolesta. Julkisen talouden leikkaamisen tulokset huonot seuraukset työttömyys ja populismin kasvu tunnetaan.