Rana Foroohar kirjoittaa uudesta energian maailman järjestyksestä samaan aikaan kun me suomaliset ja varsinkin naantalilaiset luemme hämmästyksen tuntein Inkoon uuden teräshankkeen ideoista. Ensinnäkin kateus vie kalatkin vedestä, eli pidetään peukkuja Inkoon puolesta eikä olla vahingoniloisia, jos homma epäonnistuisi, sillä sellaisen vaihtoehdon todennäköisyys ei ole vähäinen. Monet tekijät, kuten Norjan suuret energiavarat olemassa oleva ja potentiaaliset tuulivoimamahdollisuudet tuntuvat ylivoimaisilta eduilta paikan valinnassa yhtäältä ja toisaalta sitten kilpailuasetelmassa vanhat suuret jyräävät usein pienet uudet. Haasteita riittää.
Toiveiden lisäksi näen tässä myös orastavan uuden ajan merkkejä, joista ensimmäinen on, että Suomi on hyvä investointimaa, joka on jo noteerattu. Sitten pari muuta asiaa, jotka alla lainatussa. Rana Forooharin jutussa tuodaan esille: Nimittäin vihreän energian siirtyminen ja toimitusketjujen paikallistamien.
Kiina on jo jonkin aikaa ostanut yhä enemmän öljyä ja nesteytettyä maakaasua Iranista, Venezuelasta, Venäjältä ja osista Afrikkaa omassa valuutassaan, presidentti Xi Jinpingin tapaaminen Saudi-Arabian ja Persianlahden yhteistyöneuvoston johtajien kanssa joulukuussa merkitsi ”syntymistä”. petroyuanista”, kuten Credit Suissen analyytikko Zoltan Pozsar totesi huomautuksessa asiakkaille.
Pozsarin mukaan ”Kiina haluaa kirjoittaa globaalien energiamarkkinoiden säännöt uudelleen” osana suurempaa pyrkimystä purkaa ns. Bric-maat Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina sekä monissa muissa osissa maailmaa. dollarin valuuttavarannon aseistamisen jälkeen Venäjän hyökkäyksen jälkeen Ukrainaan.
>>>
Mitä poliittisten päättäjien ja yritysjohtajien pitäisi tehdä? Jos olisin monikansallisen yrityksen toimitusjohtaja, haluaisin alueellistaa ja lokalisoida mahdollisimman paljon tuotantoa suojautuakseni moninapaisia energiamarkkinoita vastaan. Teen myös enemmän vertikaalista integraatiota kompensoidakseni toimitusketjujen inflaation nousua.
Jos olisin yhdysvaltalainen päätöksentekijä, mietiskelisin tapoja lisätä Pohjois-Amerikan liusketuotantoa lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä (ja tarjota eurooppalaisille siitä alennusta) ja samalla nopeuttaa vihreää siirtymää.
Tämä on jälleen yksi syy, miksi eurooppalaiset eivät saisi valittaa inflaatiota vähentävästä laista, joka tukee puhtaan energian tuotantoa Yhdysvalloissa.
Petrojuanin nousun pitäisi kannustaa sekä Yhdysvaltoja että Eurooppaa luopumaan fossiilisista polttoaineista niin nopeasti kuin mahdollista.rana.foroohar@ft.com
Inkoon hankkeen suunnittelu ja esiin nousemine on näinä aikoina hyvä uutinen. EU:n ja USA:n on nyt löydettävä yhteinen linja oikeudenmukaisemman maailman luomiseksi.
Suomi kuten nyt näemme on yhteisessä matkassa eikä eriseuraisuus, jonka perään täällä aika usein haikaillaan, ole etujemme mukaista.
Pitkään yhtenäisyyden kannalta korttitalona huojuneelle Euroopan Unionille on tarjoutunut monia uusia toivon näkymiä, joskin myös velvollisuuksia, ja kuten aina historian paradokseissa, toisen kärsimyksen kautta, tällä kertaa Ukrainan sodan ”ansiosta”.Euroopan Unioni on poliittisen maantieteen kannalta niin äärimmilleen kapitalistisen markkinan venyttämä, että se on kansantaouksiltaan vaikeasti yhteen sovitettava. Toivoa sopii, että Ukrainan sodan synnyttämä yhtenäisyys pitäisi kutinsa Macronin Ranskassakin ja saksalainen media saisi jonkin uutisen sodan olemassaolosta liittokansleri Scholtzinkin kotiin tiedoksi vaikka edes jossain ilmaisjakelulehdessä.