Vihdoinkin eurooppalaisen alemmuuskompleksin taka löytyy jonkinlaista henkeä eikä pelkkää kumarrusta tai kauhistelua.
Garpe Diem
Me tulemme taas lauloivat tukkijätkät aikoinaan ja Jacques Delors taisteli euroskleroosia vastaan luomalla mahdollisuuksia yhteistyön syventämiseksi.
Mutta nyt monella on ollut sormi suussa ja monet yrittävät myötäsukaisesti olla ymmärtävinään Amerikan uutta ihmettä. Meidän presidenttikin voisi harkita, mihin kaikkiin asioihin ottaa kantaa ettei käy kuin Davosissa, jossa lämpimien sanojen sijasta lunta tuli tupaan Trumpin terveisien myötä.
Uuden ajan alku oli oikea veikkaus, mutta toiveikkuuteen ei ollut perusteita.
Loppu paneelissa olikin toisenlaista henkeä. EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde jenkeissäkin oppia hakenut lausui FT:n artikkelissa :
Eurooppalaiset poliitikot Davosissa ovat myös väittäneet, että Trumpin lupaukset asettaa kaupan esteitä avaavat EU:lle mahdollisuuden vahvistaa suhteitaan muihin maihin ympäri maailmaa. Lagarde sanoi, että eurooppalaiset olivat oppineet toisen maailmansodan jälkeen, että ”et voi mennä yksin”, ja heidän piti istua pöydän ääressä ja tehdä yhteistyötä. Hän sanoi:
”Se, mitä tapahtuu ulkopuolella, on haaste, mutta myös suuri mahdollisuus tarkastella uudelleen ja päättää, haluaako Eurooppa olla avaintoimija vai ei”, Lagarde sanoi.– Väitän, että sillä on kykyjä, keinoja ja kunnianhimoa. Fink, huolimatta optimismistaan siitä, että Eurooppaan sijoittaminen oli kasvanut, sanoi, että Eurooppa oli ”myytti”, koska yhtenäismarkkinat olivat epätäydelliset, myös rahoituspalveluissa. Lagarde oli eri mieltä.
”Eurooppa ei ole myytti. Se ei ole konkurssipesä. Se on loistava tapaus muutokselle.”
